Julkiset hankinnat uudistuvat – Seminaari Brysselissä 11/2013


Europarlamentaarikko Mitro Revon
 5.11.2013 Brysselissä järjestämään seminaariin kokoontui suomalaisia hankintaosaajia, EU-parlamentin jäseniä ja avustajia, eturyhmiä, pieniä ja suuria hankintayksiköitä sekä pk-yritysten ja suuryritysten edustajia. Puhujia tilaisuudessa oli mm. parlamentista, hankintayksiköistä sekä yrityksistä. Tässä blogitekstissä kootaan muistiinpanoja ja poimintoja Brysselin seminaarin esityksistä.

 

Sosiaalinen vastuu hankinnoissa

Vastuulliset julkiset hankinnat ovat olleet marraskuussa runsaasti otsikoissa. Kotimaassa ministeri Ihalainen on perustanut 11.11.2013 kansallisen työryhmän tekemään uutta hankintalakia. Lisäksi TM:n tilaisuudessa 20.11.2013 julkaistiin opas Yhteiskuntavastuu ja sosiaalisesti vastuulliset hankinnat – käytännön opas hankkijoille. Ks. tarkemmin blogikirjoituksemme tilaisuudesta. 

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus hankinnoissa oli myös Brysselin tilaisuuden keskeisenä teemana. Osallistujat saivat tietoa direktiiviuudistuksen tavoitteista sekä mahdollisuuksista edistää hankintojen yhteiskuntavastuuta kansallisella tasolla.
 

Nykyisen hankintasääntelyn ongelmia ja direktiivin tavoitteita

MEP Mitro Repo aloitti tilaisuuden kertomalla hankintadirektiiviuudistuksen taustoista. Hän toi esille ongelmia nykyisestä hankintasääntelystä: halvin hinta painottuu liikaa ja voi johtaa hintojen polkemiseen esim. laadun ja työehtojen kustannuksella. Kilpailutusten keskittyminen ja jopa luonnottoman suuret hankintakokonaisuudet ovat myös aiheuttaneet ongelmia erityisesti pk- ja uusyrityksille, jotka eivät yleensä pysty osallistumaan massiivisiin kilpailutuksiin.

Repo totesi, että kilpailutuksissa otetaan liian harvoin huomioon julkisen hankinnan koko elinkaari ja keskitytään hankintahetken hintaan ja ehtoihin, vaikka sopimusta pitäisi tarkastella kokonaisuutena sen koko keston ja vaikutusten perusteella. Hän korosti, että hankintalaki sallii nytkin tarjousten vertailussa arvostettavan esimerkiksi ympäristöystävällisyyttä. Talouspaineet ovat kuitenkin johtaneet siihen, että hinnan merkitys kilpailun voittavan tarjouksen valinnassa korostuu.

Hankintadirektiivien uudistus tähtääkin siihen, että jatkossa ympäristönsuojelu, sosiaalinen yhdenmukaisuus sekä työsuojeluun liittyvät seikat otettaisiin paremmin huomioon. Repo on vaikuttanut parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta IMCOssa (Internal Market and Consumer Protection) direktiiviprosessin edistymiseen. Hän on erityisesti tyytyväinen siihen, että jatkossa kokonaistaloudellinen edullisuus tulee merkittävämpään rooliin.

Repo toi viimeisenä kokonaisuutena esille sähköiset menetelmät uudistuksen keskeisenä rakenteellisena ratkaisuna. IMCO käsittelee parhaillaan sähköistä laskutusta julkisissa hankinnoissa. Suomalaisten tulisikin röyhistää rintaa, koska kaikissa keskusteluissa on tuotu esille suomalaisten hyvät käytännöt. Uusi sähköisen laskutuksen direktiivi noudattelee pitkälti Suomessakin hyviksi havaittuja käytäntöjä.

Revon mukaan sähköiset hankintamenetelmät voivat muuttaa hankintaprosessien raskaita ja aikaa sitovia menettelytapoja. Ne ovat mahdollisuus tehokkaampaan hankintatoimeen sekä byrokratian vähentämiseen. Hän muistutti, että julkiset hankinnat näkyvät arjessa. Mitro Revon mielestä meidän tulee yhdessä keskittyä ratkaisemaan, miten voimme tuoda EU:n lähemmäksi arkea ja karsia byrokratiaa. Tämä haaste meillä on kaikessa lainsäädännössä ja varsinkin julkisissa hankinnoissa.

 

Direktiivityöskentelyn vaiheita pääesittelijän silmin

MEP Marc Tarabella viihdytti aluksi seminaariyleisöä jakamalla kokemuksiaan Suomesta. Sosiaalisen vastuun teemaan sopivasti hän kertoi mm. osaavansa pelata Mölkkyä, jota valmistaa pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia työllistävä sosiaalinen yritys Tuoterengas. (Ks. myös Ylen uutinen Mölkystä 29.10.2013).

Tarabellalla on ollut ratkaiseva rooli hankintadirektiivin uudistamisessa. Hän on toiminut asian pääesittelijänä (raportöörinä) eli vetänyt kokonaisuutta IMCO:ssa. Muut raportöörit eli "varjoesittelijät" olivat Frank Engel (EPP), Jürgen Creutzmann (ALDE), Heide Rühle (Greens), Malcolm Harbour / Edvard Kožušník (ECR), Dennis de Jong (GUE) ja Matteo Salvini (EFD).

Tarabella kertoi lyhyesti direktiivityöskentelyn taustasta ja miten erilaiset äänestykset ovat sujuneet direktiiviä työstettäessä. Esille tuli taustalla oleva Single Market Act 12, jossa hankintadirektiivi on tärkeä työkalu.

Tarabellan päätavoitteet uudistukselle IMCO:n raportöörinä olivat yksinkertaistus, kestävän kehityksen huomioiminen ja tehokas varojen käyttäminen. Hän korosti pk-yrityksille räätälöityjä uusia mahdollisuuksia, joita varten on saatu kokemuksia italialaisesta käytännöstä. Uudet keinot, kuten sähköiset menettelyt ESPD, eCertis, eProcurement jne. antavat pk-yrityksille paremman mahdollisuuden osallistua hankintoihin.

Sähköistä kilpailutusta pidetään usein kalliina, mutta Tarabella tiesi kertoa, että sillä säästetään sekä aikaa että kuluja. Kustannusvertailussa tavoitteena on ollut, että jatkossa otetaan tarkemmin huomioon hankinnan koko elinkaari sekä ympäristötekijöitä.

Uuden hankintadirektiivin 15,2 artikla on Tarabellan mukaan avain koko direktiivissä. Erityisesti sen pakollisuus:

Member States shall take appropriate measures to ensure that in the performance of public contracts economic operators comply with applicable obligations in the fields of environmental, social and labour law established by Union law, national law, collective agreements or by the international environmental, social and labour law provisions listed in Annex XI.

Hän toi esille, että direktiiviä työstäessä hänelle on muutoinkin tullut selväksi, mitä eroa on sanoilla ja / tai sekä pitää / voidaan (difference between and/or, shall/ may). Valinta direktiivin tekstissä näiden sanojen välillä ratkaisee usein sen, tapahtuuko uudistuksen jälkeen muutoksia vai ei. 

15,2 artikla näkyy laajasti uudessa hankintadirektiivissä, mm. artikloissa 54 – periaatteet, 55 – poissulku, 69 – poikkeuksellisen alhainen hinta ja 71 – alihankinnat.

Tarabella kertoi, että IMCO-valiokunnassa vastustettiin voimakkaasti mm. alihankintoja koskevia uusia säännöksiä ja katsottiin, että asiasta päättäminen pitäisi jättää jäsenvaltioille. Tarabellan ryhmän ehdotus kuitenkin meni läpi – ei tosin juuri niin kuin hän tavoitteli, mutta kuitenkin riittävässä laajuudessa. Alihankinnoissa jäsenvaltioilla tulee olemaan mahdollisuus vielä tiukentaa säännöstä merkittävästi siitä, mikä on pakollista direktiivin perusteella. Hän korosti, että direktiiviä tiukempia alihankintasäännöksiä olisi suotavaa ottaa käyttöön kansallisessa hankintalainsäädännössä.

Hän kertoi, että direktiivin hyväksynnästä yritetään äänestää mahdollisimman nopeasti, mutta käännösten laatiminen vaatii aikansa ja kaikilla on oikeus lukea direktiivi äidinkielellään ennen äänestystä, koska kokonaisuus on monimutkainen ja vaikuttaa suoraan monen työhön ja elämään. Eroja kansallisissa käytännöissä on paljon – esimerkiksi alihankinnoista Ranskassa maksetaan tyypillisesti suoraan alihankkijalle ja Italiassa halutaan, että päätoimittaja maksaa alihankkijalle.

Tarabella totesi lopuksi, että kyse ei direktiivissä ole ihmeestä, joka muuttaa kaiken yhteiskunnassa paremmaksi, mutta nyt direktiivin suunta on parempi kuin aiemmin.


Seminaarissa puhuivat lisäksi: 

  • Katariina Huikko, Kuntaliitto
  • Timo Martelius, Espoon kaupunki
  • Pirjo Myllymäki, Puolustusvoimat
  • Ari Ranto, Elisa Oyj
  • Jorma Saariketo, Suomen Yrittäjät
  • Lauri Tenhunen, Suomen pysyvä edustusto EU:ssa
  • Kari Tossavainen, PTCServices Oy

Lopuksi

Yleisö esitti runsaasti kysymyksiä ja keskustelu oli vilkasta. Tilaisuudessa saatiin monipuolinen katsaus direktiiviuudistukseen, erityisesti sosiaaliseen vastuuseen sekä teoreettiselta että käytännön tasolta. Lisäksi esimerkit valottivat hankintayksiköiden ja yritysten näkökulmia sosiaalisiin kriteereihin.

Mitro Repo veti tilaisuuden lopuksi yhteen ja kiitti puhujia. Hän valotti, että procure-sana (=hankinta) sisältää myös sosiaalisen vastuun ja yhteiskuntavastuun ja sitoutumisen siihen, että tehdään yhteistä hyvää. Tämän hän näki jääneen tästä tilaisuudesta käteen. Hankinnat eivät ole vain välttämätön pakko ja paha, eikä varsinkaan mitään, mihin liittyy jotain hämärää, vaan asia, jonka jokainen kansalainen kohtaa arjessaan. Repo toivotti kaikille sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa ja yhteisvastuullisempaa yhteiskuntaa.

Repo korosti vielä, että koko direktiivin valmistelu on avointa, eli esim. IMCO:n tilaisuuksia saa tulla kuulemaan. Seminaariin lopuksi Repo tarjosi osallistujille mahdollisuuden lähteä kuuntelemaan IMCO-valiokunnan parhaillaan käynnissä ollutta istuntoa. Aiheena olivat matkapaketit: Package travel: Public hearing on new legislative proposals on 5 November.
 

Lisätietoa ja muita näkökulmia

Seminaarista on julkaistu useita blogikirjoituksia, uutisia ja yhteenvetoja, ks. esim: 

  • FinUnions (SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen edustusto Brysselissä)
  • EastNorthFinland (Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimisto)
  • Jedu (Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä)

PTCS:n hankintadirektiivisivuilta löydät linkit direktiiviteksteihin ja muuhun lisätietoon.

 


Arkisto: Julkiset hankinnat uudistuvat – Seminaari Brysselissä 11/2013