Sote-hankintojen ammattilaiset kokoontuivat ajankohtaisasioiden äärelle
Nämä muistiinpanot ovat kuullun perusteella laadittuja ja mahdolliset puutteet ovat muistiinmerkitsijöiden vastuulla. Jos huomaatte korjattavaa tai kommentoitavaa, otamme palautetta ilolla vastaan.
Uusi hankintadirektiivi sote-sektorilla
Päivän avaukseksi PTCS:n asiantuntija Saila Eskola kertoi direktiiviuudistuksen aikataulusta ja sote-hankintoja koskevista artikloista. Direktiivi on tullut voimaan keväällä 2014, ja kansallisen, uuden hankintalakimme tulee olla voimassa viimeistään keväällä 2016.
Direktiivin 76 artiklassa annetaan ymmärtää, että jokaisessa sote-kilpailutuksessa pitäisi asettaa myös laatuun liittyviä vertailuperusteita. Tämä poikkeaa siitä melko yleisestä käytännöstä, että laatuvaatimukset on ilmaistu hankinnan kuvauksessa pakollisina vaatimuksina, jolloin halutun laatutason täyttyminen voidaan varmistaa joka tapauksessa. Tällöin on voitu kilpailla pelkällä hinnalla. Jää kuitenkin lainsäätäjän päätettäväksi, millä tavalla tämän artiklan sisältö tulee Suomessa lain tasolla voimaan.
Uuden direktiivin 77 artiklan myötä voidaan rajata mahdollisuus osallistua terveys-, sosiaali- ja kulttuuripalvelujen kilpailutuksiin tietyille toimijoille, käytännössä sosiaalisille yrityksille. Direktiivissä on luettelo tarjoajalta vaadittavista edellytyksistä, jotka liittyvät mm. voitonjakoon, työntekijäomistukseen, tehtävien julkispalveluluonteeseen jne. Kyse on kuitenkin vain hankintayksiköllä olevasta mahdollisuudesta toimia näin – artiklalla ei ole tarkoitus rajata kaikkia sote-hankintoja yhteiskunnallisille yrityksille.
Osatarjoukset on jatkossakin sallittu ja niihin kannustetaan – itse asiassa, jos niitä ei sallita, hankintayksikön tulisi perustella, miksei. Jatkossa voidaan myös rajoittaa sitä, kuinka monessa osassa sama tarjoaja voi voittaa, jotta saadaan hankintaa hajautettua useammalle toimijalle.
Kolmannen sektorin näkemyksiä hankintalainsäädäntöuudistuksesta
Erityisasiantuntija Kirsi Väätämöinen SOSTE (Suomen sosiaali ja terveys) ry:stä osallistuu hankintalainsäädännön valmisteluun järjestöpuolen edustajana. Hankintalaki koskettaa SOSTE:n jäsenjärjestöjä kolmella tavalla: sote-palvelujen käyttäjien edustajina, palveluntuottajina ja hankintayksikköinä. Väätämöinen korosti, että erityisesti pienten erityisryhmien sote-palvelujen saatavuuden ja jatkuvuuden turvaaminen tulisi varmistaa kansallisessa lainsäädännössä.
Palveluntuottajina jäsenjärjestöt kohtaavat monia samoja tilanteita kuin pk-yritykset. Haasteena direktiivissä on mm. hankintojen koko, koska direktiivissä kaksi vastakkaista trendiä: toisaalta rohkaistaan hankkijoita hakemaan volyymietuja ja toisaalta jakamaan hankintoja pienempiin osiin. Mistä tasapaino?
Väätämöinen korosti, että SOSTE:lle tärkein asia direktiiviuudistuksessa on palvelujen laatu, jonka tulisi näkyä palvelun käyttäjien näkemysten huomioon ottamisessa hankintaprosesseissa. Palvelun hyvän laadun määrittely etukäteen, ulkoa päin ja objektiivisesti, on ihmisläheisessä palvelussa kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta. Direktiivi veloittaa jäsenvaltiot kansallisesti varmistamaan, että hankintayksiköt voivat ottaa huomioon mm. palvelujen laadun, jatkuvuuden, esteettömyyden, kohtuuhintaisuuden, saatavuuden ja kattavuuden, eri käyttäjäryhmien erityistarpeet, jne.
Direktiivin perusteella säädettävä hankintalaki on kuitenkin vain menettelytapalaki, eli se koskee vain kilpailun sääntöjä. Kilpailun sisältö, erityisesti hankittavan palvelun sisältö, on hankintalaista erillinen asia. Sitä rajaa substanssilainsäädäntö ja hankintayksikkö itse. Esimerkiksi palvelun käyttäjien kuuleminen voitaisiin kuitenkin säätää pakolliseksi. Miten kuulemisen tulokset tulisi ottaa hankinnassa huomioon, on vaikeaa säätää ennalta, mutta ainakin olisi selkeää todeta, onko kuulemistilaisuus järjestetty vai ei. Tällä voitaisiin todennäköisesti edistää todellista, koettua palvelun laatua.
Sote-järjestämislaki erottaa tuottamis- ja järjestämisvastuun
Hallitusneuvos Päivi Salo sosiaali- ja terveysministeriöstä esitteli parhaillaan lausuntokierroksella olevaa sote-palvelujen järjestämislakiehdotusta. Järjestämisvastuu on jatkossa viidellä sote-alueella. Lakiluonnoksessa ei määritellä näiden alueiden rajoja eikä nimiä. Järjestäminen ja tuottaminen erotetaan toisistaan, ja järjestämisvastuun käsite on osin erilainen kuin nykyisin. Jatkossa järjestämisvastuun käsite tarkoittaa sitä, että sote-alueen kuntayhtymä vastaa siitä, että sen alueella kuntien asukkaat ja muut palveluihin oikeutetut saavat tarvitsemansa palvelut. Jatkossa myös ostopalvelujen keskeiset periaatteet linjataan sote-alueen tasolla.
Esitysmateriaalit ovat pääpiirteissään nähtävissä STM:n sivuilla http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=10386860&name=DLFE-29731.pdf
Kilpailuttaminen sote-uudistuksen jälkeen
Kuntaliiton julkisten hankintojen neuvontayksikön johtava lakimies Juha Myllymäki kommentoi sote-järjestämislakiehdotusta kuntien kilpailuttamisen kannalta. Tähän saakka kunnilla itsellään olevaan järjestämisvastuuseen on liittynyt kunnan vapaus valita, miten palvelu tuotetaan – se joko tehdään itse, ostetaan ulkoa, järjestetään yhteistoiminnassa, tai tuotetaan palvelusetelillä. Uudistus johtaa siihen, että järjestävä taho, eli sote-alue, päättää, miten tuottaminen kunnissa tapahtuu. Kunnat eivät siis enää itse päättäisi tuottamistapaa, vaan olisivat ainoastaan toteuttavassa roolissa. Käytännössä kuitenkin voi olla, että kun viiden sote-alueen alla toimivia tuotantoalueita olisi yhteensä noin 20–30, kukin näistä alueista tekisi kuitenkin itse sen itseään koskevan ratkaisun, tuotetaanko palvelut omana työnä vai hankitaanko tavalla tai toisella muualta.
Sote-alueella on rahoituksen avulla laaja mahdollisuus ohjata tuotantovastuussa olevan organisaation (kunta tai kuntayhtymä, joita noin 20–30) toimintaa. Tässä vaiheessa on kuitenkin vaikea sanoa, millaista sote-alueen antama ohjaus tulisi käytännössä olemaan.
Myllymäki kommentoi lakiehdotuksesta käytyä kiivasta keskustelua ja huolta siitä, että palveluostot yksityiseltä loppuisivat. Myllymäen mukaan uudistus ei kuitenkaan lähtökohtaisesti vaikuta siihen. Lakiehdotus ei määrittele julkisen tai yksityisen palvelutuotannon osuuksia, vaan sote-alueiden ja tuotantoalueiden tulevat käytännöt ja päätökset ratkaisevat, mitä ostetaan ulkoa ja mitä ei.
Yritysten näkökulma sote-järjestämislakiin
Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Jukka Lehtonen käsitteli lakiuudistusta yritysten näkökulmasta. Suuria kysymyksiä ovat mm. seuraavat:
- Voiko sote-alue antaa tuottamisvastuun tietyille kunnille ja kuntayhtymille ilman kilpailuttamista? EK:n näkökulmasta tämä ei ole selvää.
Voiko tuottamisvastuun saanut kunta tehdä palvelun tuottamisessa horisontaalista yhteistyötä naapurikunnan kanssa ilman kilpailuttamista? Voiko kunta tällöin esimerkiksi ostaa palvelun naapurikunnalta? Mistä tulisi ”suorahankintaperuste” tähän?- Tuottaako sote-alue itse palveluita, ja kenelle se voi niitä myydä? Onko ylipäätään kyse myynnistä? Vaikkapa tuotantoalueiden yhteiset IT-järjestelmät kuulostavat periaatteessa hyvältä, mutta toisaalta tässä kilpaillaan väistämättä myös yritysten kanssa.
- Voiko palveluiden tuottamisessa hyödyntää asiakkaiden valinnanvapauteen perustuvia järjestelmiä? Jos asiakas valitsee, keneltä ostaa, ei edes ole kyse julkisesta hankinnasta. Järjestämislaissa on jätetty auki, mitä sote-alueen tekemä järjestämispäätös tosiasiallisesti määrää tuottamistavasta. Voidaanko tällä päätöksellä ottaa pois asiakkaiden valinnanvapaus, esimerkiksi päättää, ettei palveluseteliä saa käyttää..? Tai voidaanko määrätä, että tietty alue tuottaa itse kaiken, eikä yksityiseltä saa ostaa mitään? Tämä ei tietysti kuulosta järkevältä, mutta olisiko niin mahdollista tehdä?
EK toivoo myös läpinäkyvyyttä palvelujen järjestämismenoihin. Tiedon siitä, mitä julkinen tuotanto maksaa, mitä puolestaan yksityinen, pitäisi olla kenen tahansa saatavilla helposti. Tärkeää olisi ensinnäkin löytää yhdenmukaiset mittarit, jotka kohtelevat tasapuolisesti sekä yksityistä että julkista tuotantoa.
Koulutuspäivän iltapäiväosuudessa kuultiin konkreettisia esimerkkejä palvelumuotoilun, käyttäjälähtöisyyden ja sähköisestä kilpailutusjärjestelmän hyödyistä sote-hankinnoissa. Näitä aiheita käsittelemme seuraavassa blogikirjoituksessamme ensi viikolla – pysykää kanavalla!