Tämä sisältö saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu vuonna 2011

Julkisten hankintojen vihreä kirja – Markus Ukkolan (TEM) haastattelu

Moni julkinen hankkija tai hankintatoimen parissa työskentelevä on kuullut  tai tietää, että komissio julkaisee aika-ajoin vihreitä (ja valkoisia) kirjoja, jotka liittyvät julkisiin hankintoihin.

Ylitarkastaja Markus Ukkola TEMistä antoi asiasta meille tärkeää tietoa pähkinänkuoressa ja tässä se on myös teille tiedoksi ja kommentoitavaksi. Haastattelijana Pilvi Takala PTCServices Oy:stä

1. Mikä vihreä kirja on?

Vihreä kirja on ns. keskustelualoite, jolla EU:n komissio pyytää ehdotuksia hankintojen parissa työskenteleviltä liittyen hankintasäännösten kehittämiseen. Vihreällä kirjalla myös orientoidaan ja ohjataan hankinnoista käytävää keskustelua eli annetaan keskustelulle ajankohtaisia aiheita. Vihreä kirja syntyy useiden lähteiden vaikutuksesta, siihen vaikuttavat mm. oikeuskäytäntö ja kirjassakin viitatut sidosryhmät. Vihreä kirja ei anna suoria vastauksia tai määräyksiä hankkijoille vaan rohkaisee tuomaan esille keskustelua ja myös kirjan sävy on keskusteleva.

2. Voiko olla useita kirjoja vireillä?

Kyllä voi, nyt keskustelussamme käsillä oleva vihreä kirja: ”VIHREÄ KIRJA, EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta, Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita” liikkuu pitkälti vuonna 2004 julkaistujen direktiivien soveltamisalassa, tähän kirjaan eivät kuulu esim. konsessioita koskevat kysymykset eivätkä myöskään oikeussuojakysymykset.

3. Mikä TEMin (ja erityisesti sinun) rooli/tehtäväkenttä on vihreiden kirjojen, erityisesti tämän uusimman osalta?

Ministeriössä valmistellaan Suomen kantoja kirjassa esille tuotuihin keskustelualoitteisiin. TEM kuulee useita intressitahoja ja tietenkin eduskuntaa kuullaan asiassa (suuri valiokunta käsittelee). Ministeriö avaa keskustelun kansallisten toimijoiden kanssa: pyydetään kommentteja. Sinälläänhän kuka tahansa voi kommentoida vihreää kirjaa suoraankin komissiolle, koska kyseessä on avoin kuuleminen, voit siis tehdä kysymyksistä oman lausuntosi suoraan komissiolle. Aikataulu on tätä kirjaa koskien 18.4.2011, johon mennessä kommentit pitäisi toimittaa. Komissio kerää nyt kommentteja ja käy ne läpi ja tästä seuraa mahdollisesti sitten uutta lainsäädäntöä.

4. Pitääkö kommentoida kaikkia kohtia?

Ei tarvitse, vaan on täysin mahdollista kommentoida vain niitä kohtia, jotka ovat kiinnostavia omien tehtävien tai intressien vuoksi. Jos voimassa olevan lainsäädännön suhteen on jotain kommentoitavaa mielessä, niin nyt on se hetki, kun voi vaikuttaa direktiivin muutoksiin ja sitä myöten meidän omaan hankintalakiimme on tulossa.

5. Mikä vihreiden kirjojen juridinen oikeusvaikutus on eli voiko niiden sisällöstä tulla tänään jo tulla suoraan jotain määräyksiä, jotka vaikuttaisivat arkiseen hankintatoimeen? Entä miksi kirja kannattaisi lukea?

Vihreä kirja on vasta keskustelunavaus eli se ei sisällä sentyyppisiä määräyksiä ja ohjeita, joiden noudattamatta jättäminen voisi johtaa ongelmiin käytännössä. Mielestäni on kuitenkin erittäin hyödyllistä lukea vihreä kirja, koska se on laaja-alainen ja taustoittava, helpottaa merkittävästi voimassa olevan hankintalain ymmärtämistä jne. Vihreä kirja myös johdattaa lukijan sellaisten kysymysten pariin, joita komissio juuri nyt pitää ajankohtaisina.

6. Jos en ehdi lukea kaikkea niin mikä sinusta on tässä uudessa sellainen osuus, joka kaikkien kannattaisi ainakin vilkaista?

No, tämä on tietenkin oma mielipiteeni ja liittyy siihen mitä pidän itse tällä hetkellä kiinnostavana eli lukisin soveltamisalakysymykset/ hankintayksikköstatusta käsittelevät osuudet ja toinen mielenkiintoinen osio on hankintojen ja markkinoiden suhde. Jälkimmäinen liittyy mm. siihen, jos markkinoilla on tai epäillään olevan kiellettyä hintayhteistyötä ja esim. kysymyksiä siitä, kun tietyn toimittajan epäillään saaneen ennen kilpailutusta epäreilua kilpailuetua.

7. Voitko vielä kiteyttää lyhyesti, mitkä tämän kirjan pääaiheet ovat

Ensimmäisenä mainitsisin jo esillekin tuleen hankintalain soveltamisala -kysymyksen. Kirjassa kysytään, onko tämän hetken säätely toimivaa vai pitäisikö esim. hankintalajeja yhdistää tai erotella esim. palvelut/urakat/ A-palvelut/ B-palvelut. Tähän liittyy myös hyvin laaja hankintayksikön määritelmä -kysymys eli milloin jokin järjestely tai toimintatapa tulkitaan sellaiseksi, että hankintayksikön määritelmä tai julkisen hankinnan määritelmä eivät täyty/täyttyvät. Tähän liittyen pohdintaa on esitetty esim. julkisoikeudellisen laitoksen määritelmään – pitäisikö sitä uudistaa? Toisena isona kokonaisuutena ovat hankintamenettelyt ja niihin liittyen komissio tiedustelee erityisesti, ovatko menettelyt (avoin ja rajoitettu…) nykyisellään toimivia vai pitäisikö olla enemmän joustovaraa. Pitäisikö neuvottelumenettelyn käyttöalaa esim. laajentaa? Kolmantena osiona ovat uudet ns. poliittiset tavoitteet, joiden puitteissa hankinnat voivat toimia uudella tavalla poliittisten tavoitteiden instrumenttina. Näitä alueita ovat mm. sosiaaliset -, ympäristö – ja innovaatioasiat sekä harmaan talouden torjunta. Neljäntenä vielä tuo jo mainitsemani hankinnat ja markkinat – suhde sekä viidentenä ryhmä muita osioita mm. kolmansista maista tulevat toimittajat ja tuotteet/ kohtelu.

8. Jos ajattelet sellaista hankintayksikköä, jolla ei ole vihreään kirjaan vastaamiseen liittyen toimintamallia, mikä sinusta olisi järkevä tapa lähteä liikkeelle?

Pitäisin vihreää kirjaa hyvänä kehittämisen työkaluna tai ainakin sen käynnistäjänä:
1) aloittaisin siitä, että hahmottaisin tämän olevan tärkeä vaikuttamiskanava organisaatiollemme, käytännössä voisi toimia esim. seuraavasti: haastattele omaa henkilökuntaa, millaisia ongelmia hankinnoissa on kohdattu, onko kohtia, jotka selvästi vaatisivat muutoksia lakiin
2) tekisin konkreettisia ehdotuksia kritiikin ohella, millä tavalla vaikean kohdan voisi saada toimimaan
3) suomalaiset hankintayksiköt ovat melko hyvin perillä siitä, mikä voisi olla kehittämiskohde ja olemmekin saaneet hyvää palautetta. On selvää, että aktiivisimpia ovat isot hankintayksiköt, koska vastaaminen toki vaatii resursseja, mutta myös pienissä hankintayksiköissä on aktiivisia vaikuttajia.
4) esimerkkinä mainitsen paljon keskustelua herättävän käytännön asian: yrityksen soveltuvuus – tarjousten vertailu. Tämä asiakenttä herättää usein keskustelua: eli miksi yrityksen referenssien tai CV:iden vertailu on niin vaikeaa – nyt on sellainen hetki, että asiaan voisi saada muutosta. Ei siitä tietenkään ole varmuutta, että laki juuri siltä kohtaa muuttuu tai täsmentyy, mutta toki kannattaa yrittää, jos haluaa muutoksia niin nyt on oikea hetki vaikuttaa.

Ylitarkastaja Markus Ukkolaa haastatteli asiantuntija Pilvi Takala PTCServices Oy:stä, lisätietoja pilvi.takala@ptcs.fi tai 040-5240522.