Mistä motivaatiota kestävien ja innovatiivisten hankintojen tekemiseen?
Tämä sisältö saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu vuonna 2018
Tänä kevään lanseerattiin KEINO-hanke eli kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus. Sen eri osa-alueiden toteuttamisesta ja yhdessä kehittämisestä vastaavat Motiva Oy, Suomen Kuntaliitto Ry, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, Innovaatiorahoituskeskus Business Finland, Suomen ympäristökeskus SYKE, Hansel Oy, KL-Kuntahankinnat Oy sekä Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.
KEINO-osaamiskeskuksen tavoitteena on lisätä innovatiivisuutta ja vaikuttavuutta hankinnoissa sekä tuottaa lisää hankintoja, jotka edistävät kestävän kehityksen tavoitteita sekä sosiaalisesta että ympäristönäkökulmasta.
Mietin ennen KEINO:n lanseeraus- ja tiedotustilaisuutta, miten on mahdollista, että kestävien ja innovatiivisten hankintojen tekeminen ei ole vieläkään yleistynyt, vaikka niistä on mielestäni puhuttu jo pitkään. On asetettu erilaisia tavoitteita, ohjelmia ja rahastoja jne. Paljon on siis puhuttu ja tehty, mutta ei ehkä kuitenkaan riittävästi. Miksei?
Meillä PTCS:llä järjestettiin jokin aika sitten Puhe Productionin Perttu Laaksosen koulutusvalmennus, josta minulle jäi erityisesti mieleen uusien asioiden oppiminen, ja se, että oppiminen edellyttää motivaatiota. Motivaatio puolestaan koostuu seuraavista tekijöistä:
- Asian koettu tärkeys itselle,
- onnistumisen todennäköisyys ja
- tekemisen ilo.
Valmennuksen jälkeen olen miettinyt eri asiayhteyksissä paljon sitä, miksi joitakin asioita ei vain tule tehtyä. Tätä mietin myös kestävien ja innovatiivisten hankintojen osalta. Voisiko kestävien ja innovatiivisten hankintojenkin tekemättä jättämisessä olla kyse motivaation puutteesta?
Ensinnäkin kestävien ja innovatiivisten hankintojen toteutuminen edellyttää että, koemme nämä asiat tärkeiksi. SYKE:n 32/2017 Kestävät julkiset hankinnat – nykytila ja kehittämisehdotuksia -raportin mukaan tarjouspyynnöissä kestävien hankintojen osalta esiin ovat nousseet laadunhallinta, ajoneuvojen energiatehokkuus sekä kuljetuspalveluhankintojen osalta vähäpäästöinen kalusto ja vaihtoehtoiset käyttövoimaratkaisut. Innovatiiviset hankinnat puolestaan parantavat palvelujen laatua ja lisäävät tehokkuutta. Erimielisyytä ei varmaankaan ole edellä mainittujen asioiden tärkeydestä.
Toinen asia on sitten onnistumisen todennäköisyys. Kun puhutaan julkisista hankinnoista, puhutaan yleensä aina myös markkinaoikeudesta – ja sinne joutumisesta. Välillä tuntuu, että teit niin tai näin, niin ennemmin tai myöhemmin joudut markkinaoikeuteen ja palaat hankintasi kanssa lähtöruutuun. Erityisesti näin käy, jos teet jotain uutta ja innovatiivista. Parempi olisi vain tehdä asiat niin kuin ennenkin, jotta riski siitä, että pääsee henkilökohtaisesti luomaan uutta oikeuskäytäntöä olisi pienempi. Onnistuneista hankinnoista ei juurikaan uutisoida, mutta niistä epäonnistuneista kylläkin.
Itselleni tekemisen ilo tulee usein yhdessä tekemisestä. Jos ilolla tekemiseen halutaan panostaa, tarvitaan hyviä tiimejä, joissa on erilaista osaamista ja vahvuuksia, jotka varmistavat sen, että maaliin päästään.
Olen havainnut, että motivaation puutteen tunnistaminen on suht helppoa. Seuraavaksi pitäisi ratkaista, miten motivaatiota saisi lisättyä. Vaikuttaa siltä, että tämä edellyttää muutosta omassa ajattelussa ja tekemisessä.
Tervetuloa julkisten hankintojen pelikentälle KEINO. Toivottavasti tuot tullessasi lisää motivaatiota. Erityisesti kestävien ja innovatiivisten hankintojen tekemisessä tarvittaisiin mielestäni uskoa onnistumisen todennäköisyyteen ja rohkeutta markkinaoikeuspelon tilalle.
Kirjoittaja on PTCS:n asiantuntija, OTK Saila Eskola.
