Tehdäänkö Suomessa oikeasti innovatiivisia hankintoja?

Tämä sisältö saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu vuonna 2021

Mikä on ensimmäinen mielleyhtymäsi sanasta ”innovaatio”? Monet ajattelevat varmasti startup-pöhinää ja Piilaakson isoja teknologiafirmoja. Helposti saattaa unohtua, että julkisenkin sektorin on mahdollista olla mukana innovaatioiden luomisessa – myös muutoin kuin pelkän rahoittajan roolissa.

Innovatiiviset julkiset hankinnat ovat herättäneet poliittisten päättäjien mielenkiinnon, eikä ihme. Onnistuessaan innovointitoiminta tehostaa työskentelyä, laskee kustannuksia ja voi avata myös mahdollisuuksia kaupata osaamista muuallekin. Nykyisessä hallitusohjelmassa onkin asetettu tavoitteeksi, että 10 % kaikista hankinnoista olisi innovatiivisia.

Innovatiivisten hankintojen määrittely ei ole helppoa

Innovatiivisten hankintojen seuranta ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Eräänlainen ongelma muodostuu jo siitä, miten ylipäätään määrittelemme innovatiivisen hankinnan.

Oletko sinä innovatiivinen, kun valitset kaupasta jonkin tuotteen, jota et ole aiemmin käyttänyt? Yleisesti ottaen tätä tuskin mielletään innovoinniksi. Onkin mielenkiintoista tutustua KEINO-tutkimuslaitoksen tekemään selvitykseen, joka laskee innovatiiviseksi hankinnaksi myös sellaiset hankinnat, joiden kohteena on palvelu, joka on hankintayksikölle uusi. Näin laskettuna 47 % julkisista hankinnoista olisi jollain tapaa innovatiivisia. Hallitusohjelman tavoitteet täytetty ja Mission accomplished? Tuskinpa.

Toisaalta on mahdollista ajautua myös liian kapeisiin määritelmiin. Vuonna 2020 Hilmassa julkaistiin 11 hankintalain mukaista innovaatiokumppanuutta hyödyntävää hankintailmoitusta. Tämäkään ei anna totuudenmukaista kuvaa siitä, mikä on innovatiivisten hankintojen osuus kaikista hankinnoista. Totta kai innovaatioita on mahdollista saavuttaa muillakin keinoilla, kuten esimerkiksi markkinavuoropuhelun ja neuvottelumenettelyiden avulla.

Eräs arkijärkeen käyvä määritelmä innovaatioista julkisissa hankinnoissa löytyy Valtioneuvoston Policy Briefistä 16/2018:

”Innovaatio on uusi tai merkittävästi parannettu tuote, palvelu tai prosessi, joka ei vielä ole laajasti käytössä. Uudenlaista ratkaisua hankittaessa sen toimivuudesta ja soveltuvuudesta ei ole vielä tarjolla perusteellisia käyttökokemuksia. Ratkaisu saattaa olla myös sellainen, jota ei hankintahetkellä ole vielä valmiiksi olemassa, vaan siihen liittyy kehitystyötä. Uudenlainen ratkaisu voi syntyä myös sitä kautta, että tilaaja asettaa hankinnalle tulostavoitteita ja palkitsee niiden saavuttamisesta, jolloin yritykselle syntyy kannustin kehittää ja ottaa käyttöön uusia toteutusmalleja. Innovatiivisiin hankintoihin liittyy usein myös uudenlaiset tavat toteuttaa hankinta.”

Jos käytämme tätä määritelmää, tilastointi puolestaan muuttuu jokseenkin vaikeaksi. Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että innovatiivisten hankintojen tilastointi muistuttaa hieman tervatulla katolla olevan harakan ahdinkoa; kun nokan saa irti, pyrstö jumiutuu. Huonoilla määritelmillä saa tarkkoja tilastoja ja tarkoilla määritelmillä huonoja tilastoja.

Mitä oikeastaan haluamme, kun tavoittelemme innovatiivisuutta?

On luonnollista, että osa hankintayksiköiden tarpeista on erilaisia kuin yritysmaailmassa. Saattaa olla, että markkinoilta ei ole saatavilla julkiselle sektorille sellaisia valmiita ratkaisuja, jotka vastaisivat suoraan hankintayksiköiden tarpeeseen. Vaihtoehdoiksi jää tällöin keskinkertaisuuteen tyytyminen tai uudenlaisen ratkaisun kehittäminen innovoimalla.

Lienee selvää, että uuden kehittäminen on lähes aina kalliimpaa kuin valmiin ostaminen. Innovatiivisia hankintoja suunniteltaessa olisikin hyvä asettaa hankkeen tavoitteet korkeammalle, kuin vain yhden ongelmatilanteen ratkaisemiseen. Jos hankinnan lopputuloksena on tuote tai palvelu, jota voidaan jatkokehittää tai skaalata erilaisiin tilanteisiin sopivaksi, on kokonaishyöty suurempi kuin yksittäisen hankintayksikön tarpeiden täyttyminen.

Madaltaakseen kynnystä innovointiin myös julkisella sektorilla, valtio tukee innovatiivisia hankintoja esimerkiksi Business Finlandin rahoituksella. Rahoituksen avulla pienennetään hankintayksikön riskejä, jos lopputulos ei olekaan odotuksia vastaava, ja toisaalta kannustetaan innovaatiotoimintaan positiivisten ulkoisvaikutusten toivossa.

Blogin kirjoittaja on PTCS:llä lakimiesharjoittelijana toimiva Lasse Lipsanen.

PTCS auttaa kartoittamaan mahdollisuuksia innovatiivisiin hankintoihin

PTCS tarjoaa apuaan ja osaamistaan kaikissa julkisiin hankintoihin liittyvissä kysymyksissä ja toimenpiteissä. Jos innovatiiviset hankinnat ja niihin liittyvä problematiikka herättää kysymyksiä, lähjetä viesti info@ptcs.fi.