Veroparatiisit ja julkiset hankinnat
Tämä sisältö saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu vuonna 2012
Voiko julkisissa hankinnoissa hylätä tarjoajan veroparatiisikytkennän vuoksi?
Kyseessä on vero-oikeudellinen asia
Veroparatiisiasiassa on etupäässä kysymys vero-oikeudellisesta asiasta. Verotusasiat ovat varsin monimutkaisia, verolainsäädäntöä muutetaan tiuhaan ja …allekirjoittanut on hankinta-, ei verojuristi. Siitä huolimatta asiassa on mahdollista tehdä joitain havaintoja myös hankintalain näkökulmasta. Veroekspertit tulkitsevat sitten verokysymykset tarkemmin.
Hallitus on ryhtynyt toimiin asiassa. Veroparatiisien käytön rajoittaminen – eli käytännössä korkovähennysoikeuden rajoittaminen – on eduskunnan käsittelyssä hallituksen esityksenä HE 146/2012 vp. Tällä muutoksella on ennakoitu saatavan noin 70 miljoonan euroa. Menetetyistä veroista puhuttaessa on mainittu niinkin suuria lukuja kuin 4-5 miljardia euroa. Hallitus varmasti tutkii asiaa ja pyrkii tekemään muutoksia siinä määrin, mitä kansallisesti voidaan tehdä. Samantyyppistä keskustelua käydään tällä hetkellä myös muissa EU-maissa, joten mahdollista toki on, että asiaan tullaan puuttumaan myös kansainvälisesti.
Samaan aikaan hankintayksiköiltä odotetaan toimenpiteitä asiassa. Jotain onkin tehtävissä, mutta ei kuitenkaan juuri sitä, mitä julkisessa keskustelussa esitetään. Laillisesta verosuunnittelusta ei voi tehdä pois sulkuperustetta tarjouskilpailussa.
Hankkijan on huomioitava asiassa ainakin seuraavat verotukseen liittyvät tekijät:
1) lain mukainen verosuunnittelu on sallittua,
2) veronkiertäminen on kiellettyä ja siitä seuraamuksena määrätään veronkorotus ja
3) verorikoksesta seuraa rikoslain mukainen rangaistus
Verorikos ja maksamattomat verot hankintalaissa
Verorikokset on mainittu hankintalain 53§:ssä, johon liittyen hankintayksiköllä on velvollisuus poissulkea yritys, joka tai jonka johtohenkilö on tuomittu verorikoksesta. Tämä on siis ihan selvä asia ja jos tällaista faktaa selviää, poissulkuun ei ole ainoastaan oikeus vaan velvollisuus.
53 § Eräisiin rikoksiin syyllistyneiden ehdokkaiden ja tarjoajien sulkeminen tarjouskilpailusta
Hankintayksikön on päätöksellään suljettava ehdokas tai tarjoaja tarjouskilpailun ulkopuolelle, jos hankintayksikön tiedossa on, että ehdokas tai tarjoaja taikka sen johtohenkilö tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävä henkilö on rikosrekisteristä ilmenevällä lainvoimaisella tuomiolla tuomittu jostakin seuraavasta rikoksesta: [… ] 3) rikoslain 29 luvun 1 §:n mukainen veropetos tai 29 luvun 2 §:n mukainen törkeä veropetos, 29 luvun 5 §:n mukainen avustuspetos, 29 luvun 6 §:n mukainen törkeä avustuspetos, 29 luvun 7 §:n mukainen avustuksen väärinkäyttö;
Jos verot ovat maksamatta, hankintayksiköllä on hankintalain 54 §:n perusteella oikeus pois sulkea yritys kilpailusta. Mikäli hankintayksikkö on asettanut vähimmäisvaatimuksena tarjouspyyntöön sen, että kaikki verot on oltava maksettu, silloin hankintayksiköllä on myös velvollisuus toimia tämän oman ilmoituksensa mukaan. Tältä osin merkityksellinen on myös tilaajavastuulaki, joka rajoittaa hankintayksikön harkintavaltaa asiassa. Viimeistään valitulta toimittajalta pyydetään todistukset verojen ja sosiaaliturvamaksujen lainmukaisesta hoitamisesta.
54 § Muut poissulkemisperusteet
Hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan, joka on:
[…] 3) saanut ammattinsa harjoittamiseen liittyvästä lainvastaisesta teosta lainvoimaisen tuomion;
4) ammattitoiminnassaan syyllistynyt vakavaan virheeseen, jonka hankintaviranomainen voi näyttää toteen;
5) laiminlyönyt velvollisuutensa maksaa Suomen tai sijoittautumismaansa veroja tai sosiaaliturvamaksuja; taikka […]
Mitä 1 momentin 3 ja 4 kohdassa säädetään ehdokkaasta ja tarjoajasta, sovelletaan myös, kun virheeseen syyllistynyt tai velvollisuuden laiminlyönyt on ehdokkaan tai tarjoajan johtohenkilö tai sen edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävä henkilö. Poissulkemista koskevassa harkinnassa voidaan ottaa huomioon muun muassa rikkomuksen tai laiminlyönnin vakavuus, yhteys hankinnan kohteeseen, kulunut aika, mahdolliset muut aiheutuneet seuraamukset sekä rikkomukseen tai laiminlyöntiin syyllistyneen mahdolliset korjaavat teot.
Hankintadirektiiviuudistuksessa asia on kirjoitettu uusiksi, eli jatkossa verojen maksamattomuus siirtyy 53§:n ryhmään, jossa siis hankintayksiköllä ei ole enää harkintavaltaa, vaan pois sulku on tehtävä aina, jos verot ovat maksamatta. Artiklassa puhutaan tällä hetkellä kuitekin lainvoimaisesta tuomiosta, joten nähtäväksi jää, mikä lopullinen teksti Suomen laissa tulee olemaan. Direktiivimuotoilua on myös kommentoitu paljon tältä osin, joten lopputuloksesta ei ole varmuutta.
Tällä hetkellä kyseessä on siis oikeus ja tämä oikeus hankintayksiköllä on myös, vaikka tarjoajalla olisi maksusuunnitelma viivästyneiden verojen maksamiseksi. Verojäämien merkitystä hankinnan kannalta on kuitenkin arvioitava suhtellisuusperiaatten valossa. Ks. aiheeseen liittyen KHO:n vuosikirjaratkaisu vuodelta 2011: https://ptcs.fi/fi/julkaisut/kho-n-tapaus-julkisista-hankinnoista-tarjoajan-soveltuvuus-ja-verovelka-suhteellisuusperiaate
Mikä on veronkiertoa ja mikä on laillista verosuunnittelua?
Tästä eteenpäin asia muuttuu selvästi monimutkaisemmaksi. Rikoslain määrittelemiä muita veroihin liittyviä tuomittavia seikkoja, kuten verorikkomuksia koskeva tuomio voitaisiin ehkä lukea hankintalain 54§:n mukaiseksi lainvastaisesta teosta määritellyksi tuomioksi tai vakavaksi virheeksi ammattitoiminnassa. Asiaa pitäisi tietenkin arvioida kokonaisuutena eli mm. onko tuomiolla merkitystä hankinnan kannalta ja kuinka vakava rikkomus on kyseessä ja onko ao. henkilö edelleen yrityksen palveluksessa.
Veronkiertämisenkin suhteen voitaisiin ajatella ehkä vakavaa virhettä 54§:n perusteella, mutta tässä on jo hankintayksikön perusteluvelvollisuus selvästi kovempi kuin esim. selkeiden tuomioiden kohdalla. Veronkiertämisen seuraus on yleensä se, että maksetaan lisäveroa. Veronkiertokysymykset ovat yleensä varsin tulkinnallisia, koska verolainsäädäntökin on joltain osin tulkinnanvaraista.
Näin ollen tässä kohtaa on jo huomattavia epävarmuustekijöitä, joiden suhteen hankkijakin tarvitsisi varmaan veroammattilaisen konsultaatiota. Milloin on kyse siis lainmukaisesta verosuunnittelusta ja mikä on kiellettyä veronkiertoa? Uskoisin, että tämänkaltaiset asiat ratkaistaan tapauskohtaisesti ja verovelvollinen voi pyytää verottajaltakin ennakkotietoa pulmallisissa tulkintakysymyksissä. On siis ihan tunnustettu tosiasia, että kaikki verokysymykset eivät selviä ihan vain lakia lukemalla.
Lainmukainen verosuunnittelu, esim. se, että yrityksen pääkonttori sijaitsee Luxembourgissa tai Sveitsissä, ei voi olla pois sulkuperuste. Yrityksiä ei voida ylipäätään pois sulkea sen takia, että niiden toiminta on muuttunut yleisen mielipiteen vuoksi eettisesti epäilyttäväksi. Tällaiset asiat pitää ensin ratkaista muuttamalla lainsäädäntöä, jonka jälkeen toimintapoja voidaan muuttaa.
Mitä nykyisen hankintalainsäädännön puitteissa voidaan tehdä?
Hankintayksikkö voi toki pyytää yritykseltä tietoja omistusjärjestelyistä em. pykälien (53, 54 §:t) sekä hankintalain 58 §:n perusteella. Tarkoituksena olisi tällöin selvittää onko yritys suoriutunut yhteiskunnallisista velvoitteistaan sekä toisaalta yrityksen kantokykyä taloudellisesta näkökulmasta. Mikäli veroparatiisi-kytkentä selviää omistusjärjestelyjen perusteella, se ei saa kuitenkaan vaikuttaa tarjouskilpailun lopputulokseen. Vaikutuksia voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos kyse on laittomasta verokeinottelusta. Omistusten sijaitseminen jossain toisessa valtiossa ei ole laitonta ainakaan toistaiseksi.
Omistuskysymyksillä voi kuitenkin olla varsin merkittäviä vaikutuksia ihan käytännöllisiin taloudellisiin kysymyksiin. Ulkomainen omistus voi joskus tarkoittaa sitä, että esim. emoyhtiö edellyttää voittojen siirtoa emoyhtiöön tai vastaavaa. Tähän liittyen EUTI antoikin lokakuussa 2012 ratkaisun C 218/11, jossa unkarilainen yritys sai vedota Saksassa toimivan emoyhtiönsä resursseihin, koska unkarilainen yritys oli velvollinen toimittamaan katteensa Saksaan ja sen oma tilinpäätös oli miinuksella.
Lisäksi hankintayksikkö voi korostaa oikeuttaan selvittää, josko verorikoksia on tehty. Tätä voidaan korostaa esittämällä hankintailmoituksessa/tarjouspyynnössä erillinen vaatimus, jossa yrityksen tulee vakuuttaa, että verorikoksia ei ole.
Lisäksi on mahdollista lisätä ehtoja sopimukseen, joissa hankintayksikkö varaa oikeuden pyytää yritykseltä selvityksiä asiaan liittyen (53, 54 §:t) sopimuskauden aikana ja esim. tietoja mahdollisista verotarkastusraporteista, jos tällaisia sopimuskauden aikana halutaan nähdä. Voidaan myös pyytää tarkempia tietoja tilintarkastusten yhteydessä tai jopa lisätilintarkastusta hankintayksikön vaatimuksesta, jonkin objektiivisen tilintarkastusyhteisön toimesta. Toki tällaiset sopimusehdot voivat nostaa tarjouksen hintaa ja hankintayksiköllä pitäisi olla osaamista sanottujen asiakirjojen tulkintaan.
Myös JYSE 2014 Palvelut -ehdoissa on kohta 18, jota muokkaamalla asiaa voidaan korostaa sopimuksessa, käytännössä siten, että lisätään 18-kohdan ehtoon veroasioita koskevia lisäehtoja. (Huom. JYSE 2014 Tavarat -ehdoissa vastaava kohta on ehto 15.)
Näillä keinoilla ei varmaankaan päästä siihen lopputulokseen, jota hankintayksiköltä tällä hetkellä pyydetään, mutta toki tällaisilla toimenpiteillä voi olla jonkinlaisia vaikutuksia silloin, kun yritykset harkitsevat veroratkaisujaan. Tiedossa on ainakin, että asiaan kiinnitetään huomiota.
Muut yhteiskuntavastuun huomoimiseen liittyvät mahdollisuudet
Kun hankintadirektiiviä nyt uudistetaan, on tietenkin hyvä hetki pohtia sitä, voitaisiinko direktiiviä muuttaa jotenkin siten, että verokysymykset nousisivat eri tavalla esille tarjouskilpailuissa.
Hankkijalla on toisaalta jo nyt lukuisia keinoja ottaa huomioon muita eettisiä näkökohtia, kuten sosiaalisia- ja ympäristönäkökohtia. Näiden osalta keinovalikoima on laaja ja suoraan hankintalainkin perusteella mahdollista.
Linkin takana on listattu erilaisia yhteiskuntavastuuseen liittyviä työkaluja, joita hankinnoissa voi hyödyntää. Ohjeita kannattaa tutkia ja soveltaa, jos esim. halutaan ympäristöystävällisiä tuotteita tai esim. halutaan antaa vertailussa lisäpisteitä, jos toimittaja työllistää pitkäaikaistyöttömiä tai vammaisia henkilöitä sopimuskauden aikana.