Vuoden hankintalakikattaus – Miten hankintalaki on muuttumassa kuluvalla hallituskaudella?
Yksi julkisten hankintojen suurimmista pullonkauloista on tunnetusti vähäinen kilpailu. Jopa 60 prosentissa julkaistuista tarjouspyynnöistä saadaan enintään kaksi tarjousta. On selvää, että tämä muodostaa esteen julkisten varojen tehokkaalle käytölle. Alkuvuodesta julkaistun selvityksen mukaan hankintoja tehostamalla voitaisiin saavuttaa jopa 500 miljoonan euron vuotuiset säästöt. Tämä kuitenkin edellyttää varsin mittavia lainsäädäntötoimia.
Uusi hallitus on sitoutunut julkisten hankintojen tehostamiseen sekä hankintaosaamisen lisäämiseen. Nyt voimassa olevaa hankintalainsäädäntöä tullaan uudistamaan kuluvalla hallituskaudella monella tapaa. Hallitusohjelmaan on kirjattu monia ohjaavia periaatteita, kuten velvoite kilpailutuksen uusimiseen, jos tarjouskilpailuun saadaan vai yksi tarjous. Ohjelmassa kannustetaan myös yhteishankintojen nykyistä laajempaan hyödyntämiseen sekä kilpailuolosuhteiden ja markkinavaikutusten huomioimiseen.
Miten hankintalakia tullaan muuttamaan ja millaisella aikataululla lakiuudistukset on tarkoitus toteuttaa?
Tähän kysymykseen antoi vastauksia Työ- ja elinkeinoministeriön kaupallinen neuvos Olli Hyvärinen Julkisten hankintojen ajankohtaisfoorumissa 9.11.2023.
Tiedossa muutakin kuin säästötoimia
Puheenvuoronsa aluksi Olli Hyvärinen kävi läpi hallitusohjelman hankintoja koskevaa sisältöä. Vaikka julkisessa keskustelussa keskitytään useimmiten juuri hankintojen tehokkuusnäkökulmaan, Hyvärisen esityksessä korostui, että julkisten hankintojen kehittämisessä ei ole kyse pelkästä säästötoimenpiteistä. Hankinnoille on asetettu entistä enemmän yhteiskunnallisia tavoitteita. Hallitusohjelmassa hankinnat mainitaan muun muassa huoltovarmuutta, elintarvikeketjujen tasapainon kehittämistä sekä markkinoiden toimivuutta koskevien kirjausten yhteydessä.
Käytännössä tämä Hyvärisen mukaan tarkoittaa sitä, että hankintojen kehittäminen vaatii pelkkää hankintalain mylläystä kokonaisvaltaisempia toimia. Muutostarpeita kohdistuu myös muuhun julkisen sektorin toimintaa koskevaan sääntelyyn. Hyvärisen esityksen perusteella muutoksia tullaan tekemään niin kunta- ja hyvinvointialueita koskevaan lainsäädäntöön, kuin sektorikohtaisiin lakeihin useilla eri hallinnonaloilla.
Puheenvuorossaan Hyvärinen korosti, että kirjausten toteuttaminen ja läpivienti edellyttää muunlaisten eli ns. pehmeiden keinojen käyttöä, jotka eivät vaadi lainsäädäntötoimiin ryhtymistä. Tällaisia ei-lainsäädännöllisiä ohjauskeinoja ovat esimerkiksi oppaiden ja muiden työkalujen luominen, aiempaa kattavampien neuvontapalveluiden tarjoaminen sekä hyvien käytäntöjen kehittäminen ja levittäminen laajempaan tietoisuuteen. Esimerkkinä pehmeistä ohjauskeinoista Hyvärinen nosti esiin valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton yhteisen Hankinta-Suomi -toimenpideohjelman. Sen puitteissa on laadittu esimerkiksi kansallinen hankintastrategia sekä tuotettu lukuisia muita julkaisuja hankintayksiköiden tueksi.
Missä uudistusten kanssa nyt mennään?
Tarjoajien ja hankintayksiköiden näkökulmasta esityksen kiinnostavinta antia lienee tieto siitä, missä aikataulussa hallitusohjelmakirjaukset on tarkoitus panna täytäntöön. Vastauksena tähän kysymykseen Hyvärinen valotti, että hallitus aikoo asettaa erityisen hankintalakityöryhmän keväällä 2024. Mikäli lainvalmistelutyö etenee suunnitellussa aikataulussa, hankintalain muutosehdotukset annetaan eduskunnalle syksyllä 2025. Samoin tahtotilana hänen mukaansa on, että valmistelutyöhön otetaan mukaan mahdollisimman laajalti eri sidosryhmiä.
Hyvärisen mukaan pohjatyöt ovat jo käynnissä. Hankintalain teknisiä muutoksia koskeva hallituksen esitys HE 115/2022 vp on tulossa eduskuntakäsittelyyn lähiaikoina. Samoin Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tekemässä selvitystä sidosyksikköhankintojen vähimmäisomistusosuuskirjauksesta.
Lopuksi Hyvärinen vinkkasi, että myös EU:n tasolla tapahtuu. Nykyiset hankintadirektiivit ovat liki 10 vuotta vanhoja eivätkä siis ole enää täysin ajan tasalla, joten odotettavissa on, että ne uudistetaan nykyisen vaalikauden aikana.
Lyhennelmän on laatinut juristiharjoittelija Vilma Swahne.
