Hankintasääntelyn eurooppalainen kokonaisuudistus käynnistyi 

Komissio julkaisi uuden EU:n hankinta-asetuksen – ensimmäinen yllätys on sen koko

Euroopan komissio julkaisi 9.9.2026 pitkään odotetun ehdotuksensa uudeksi Public Procurement Act -asetukseksi. Ehdotuksen tavoitteena on korvata nykyiset kolme hankintadirektiiviä yhdellä, suoraan jäsenvaltioissa sovellettavalla asetuksella.

Ensimmäinen hämmästymisen aihe ei liity eurooppalaiseen etusijaan, huoltovarmuuteen tai tekoälyyn. Se liittyy ehdotuksen kokoon: kolme hankintadirektiiviä on puristettu yhdeksi asetukseksi, ja säädöstekstin määrä näyttää samalla vähentyneen merkittävästi.

Vähemmän sääntelyä kuin ennen?

Nykyinen EU:n hankintasääntely perustuu kolmeen erilliseen direktiiviin. Komission ehdotus korvaisi ne yhdellä asetuksella. Jo pelkkä määrällinen vertailu on kiinnostava.

Säädös	Resitaaleja eli johdantokappaleita	Artikloita
Direktiivi 2014/24/EU	138	94
Direktiivi 2014/25/EU	142	110
Direktiivi 2014/23/EU	88	55
Yhteensä	368	259
Public Procurement Act	66	149

Jos vertailu tehdään puhtaasti lukumäärien perusteella, resitaalien määrä vähenee noin 82 prosenttia ja artikloiden määrä noin 42 prosenttia.

Rakenteellisesti asetusehdotus jakautuu seitsemään pääosaan: yleisiin säännöksiin, toimijoihin, julkisia hankintasopimuksia koskeviin menettelyihin, käyttöoikeussopimuksiin, digitaaliseen ekosysteemiin, avoimuuteen ja hallinnointiin sekä loppusäännöksiin. Rakenne osoittaa, ettei kyse ole vain kolmen direktiivin mekaanisesta kokoamisesta yhteen, vaan nykyisen sääntelyn järjestämisestä uudelleen yhden asetuksen sisälle.

Luvut antavat vaikutelman merkittävästä yksinkertaistamisesta. Kyse ei kuitenkaan ole vain sääntelyn karsimisesta, vaan myös kolmen sääntelykokonaisuuden yhdistämisestä, päällekkäisyyksien poistamisesta ja sääntöjen yhdenmukaistamisesta.

Silti ensivaikutelma on selvä: kokonaisuus tuntuu aiempaa kolmen direktiivin pakettia helpommin lähestyttävältä.

Paljon vanhaa tuttua

Asetusta selatessa vastaan tulee jatkuvasti tuttuja rakenteita. Perusperiaatteet, hankintamenettelyt, kelpoisuusvaatimukset, poissulkemisperusteet, tarjousvertailu, käyttöoikeussopimukset ja erityisalojen hankinnat ovat edelleen mukana.

Osa nimikkeistä ja rakenteista on uudessa asussa, mutta kokeneelle hankinta-asiantuntijalle kokonaisuus ei ensilukemalla näytä kestämättömän vaikealta. Teksti tuntuu monin paikoin tutulta vuoden 2014 direktiiveistä.

Mukana on myös aidosti uusia elementtejä, mutta ensimmäisellä lukukerralla kokonaisuus vaikuttaa enemmän uudelleen järjestetyltä ja tiivistetyltä kuin täysin uudelta sääntelykehikolta.

Osa muutoksista on erittäin merkittäviä

Vaikka suuri osa rakenteesta tuntuu tutulta, mukana on myös ehdotuksia, jotka voivat muuttaa käytännön toimintaa merkittävästi.

Erityisen kiinnostavalta vaikuttaa niin sanottu eurooppalaisen etusijan kokonaisuus (European Preference), joka voi tietyissä tilanteissa mahdollistaa EU-alkuperän huomioimisen aiempaa näkyvämmin hankinnoissa. Myös turvallisuuteen, kriittiseen infrastruktuuriin, strategisiin riippuvuuksiin ja toimitusvarmuuteen liittyvät säännökset ovat huomattavasti näkyvämpiä kuin voimassa olevassa hankintasääntelyssä. Jälkimmäinen onkin meille jo tuttua kansallisen hankintalain 2026 uudistuksen johdosta.

Tämä on mielestäni yksi käytännön kannalta kiinnostavimmista muutoksista: Nykyisten direktiivien avoin menettely, rajoitettu menettely, kilpailullinen neuvottelumenettely, neuvottelumenettely, kilpailullinen vuoropuhelu ja innovaatiokumppanuus on käytännössä korvattu kolmella päämenettelyllä: open procedure (artiklat 34–35), dynamic procedure (artiklat 36–40) ja innovation procedure (artiklat 41–45). Lisäksi poikkeustapauksia varten ehdotuksessa olisi erityismenettely, joka rakentuu artiklojen 46–48 varaan.

Komissio siis purkaa nykyisen hankintamenettelyjen työkalupakin ja rakentaa sen uudelleen kolmen päämenettelyn varaan. Samalla neuvottelut eivät enää olisi oma erillinen menettelynsä. Artikla 33 toimisi neuvotteluja koskevana yleissäännöksenä, ja neuvotteluja voitaisiin käyttää sekä open proceduressa että dynamic proceduressa.

Luonnos, joka ei tunnu luonnokselta

Koon jälkeen seuraavaksi yllättävin ensivaikutelma liittyy ehdotuksen valmiusasteeseen. Lainsäädäntöhankkeissa nähdään usein luonnoksia, joista tunnistaa avoimet poliittiset kysymykset tai keskeneräiset ratkaisut. Tämä ehdotus ei tunnu sellaiselta.

Kyse on toki vasta komission ehdotuksesta, ja Euroopan parlamentti sekä neuvosto voivat vielä muuttaa sisältöä merkittävästi. Silti ensivaikutelma on, että komissio tulee neuvottelupöytiin vahvan ja pitkälle hiotun paketin kanssa.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen hankintalakiuudistukselle?

Suomessa keskustellaan parhaillaan useista kansallisista hankintalain muutoksista. Ensimmäisen lukukerran perusteella asetusehdotus herättää ainakin kolme kiinnostavaa kysymystä.

Sidosyksiköt

Ensivaikutelman perusteella mikään ei näyttäisi estävän Suomen hankintalain 15 §:n 10 prosentin ulosmyyntirajaa. Sidosyksiköitä koskevassa artiklassa 80 näyttäisi olevan nimenomainen mahdollisuus jäsenvaltioille säilyttää tai ottaa käyttöön tiukempia kansallisia säännöksiä. Ainakin ensilukemalla tämä näyttää tukevan näkemystä, jonka mukaan Suomen 10 prosentin ulosmyyntiraja voisi olla yhteensopiva myös uuden asetuksen kanssa.

Markkinakartoitukset

Komissio korostaa markkinavuoropuhelujen merkitystä poikkeuksellisen voimakkaasti. Tämä on linjassa suomalaisen hankintalain uudistuksen kanssa. Jää kuitenkin nähtäväksi, kuinka paljon kansallista liikkumavaraa jää, jos Suomessa halutaan jatkossakin velvoittaa hankintayksiköitä markkinakartoituksiin (HL 65 §), koska komissio ei ehdota markkinakartoitusta pakolliseksi. Ks. artikla 30: ”Public buyers may conduct market consultations to prepare their procurement and gain market knowledge…”

Hankintojen jakaminen osiin

Pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen näkyy ehdotuksessa vahvasti. Asetusehdotus jättää jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää hankintojen jakamisesta osiin nykyistä velvoittavammin. Artiklan 100(7) mukaan jäsenvaltio voi säätää, että hankintayksiköiden on jaettava hankintoja osiin. Kysymys hankintojen osiin jakamisen kansallisesta sääntelystä (HL 75 §) vaikuttaa siis olevan linjassa asetusehdotuksen kanssa.

Tästä keskustelu vasta alkaa

Ensimmäinen vaikutelma on kaksijakoinen. Toisaalta säädösmassa on selvästi nykyistä pienempi. Kolme direktiiviä on onnistuttu kokoamaan yhdeksi asetukseksi tavalla, joka ainakin ensi silmäyksellä näyttää aidosti nykyistä yksinkertaisemmalta.

Toisaalta hankintojen strateginen merkitys korostuu voimakkaammin kuin koskaan aiemmin. Julkiset hankinnat nähdään entistä selvemmin välineenä kilpailukyvyn, turvallisuuden, innovaatioiden ja teollisuuspolitiikan toteuttamisessa.

Seuraavassa kirjoituksessa etenemme asetuksen rakenteessa tarkemmalle otsikkotasolle. Lisäksi palaamme muun muassa asetuksen velvoittavuuteen ja kansalliseen liikkumavaraan, uusiin hankintamenettelyihin, eurooppalaiseen etusijaan sekä siihen, mitä muita EU-säädöksiä ehdotus muuttaisi — ja mitä säädöksiä se näyttäisi ainakin toistaiseksi jättävän muuttamatta.

Ensimmäisen lukukerran perusteella vuoden 2026 Public Procurement Act näyttää kunnianhimoiselta yritykseltä kirjoittaa koko eurooppalainen hankintajärjestelmä uudelleen yhden asetuksen muotoon.

Tekstin on laatinut PTCS:n perustajaosakas, OTM Pilvi Takala.

Hankinta-asetusta ruoditaan myös Julkisten hankintojen ajankohtaisfoorumissa 12.11.2026

Julkisten hankintojen ajankohtaisfoorumi järjestetään Clarion Hotel Helsingissä ja laadukkaana striimauksen verkossa 12.11.2026. Jos et ole vielä ilmoittautunut mukaan, varmista paikkasi syksyn huipputapahtumassa jo tänään. Lisätiedot ja ilmoittautuminen täällä.