Tämä sisältö saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu vuonna 2012

Voiko veroparatiisi-kytkennästä hylätä tarjoajaa julkisten hankintojen tarjouskilpailussa ?
 

Veroparatiisien käytön vähentäminen – eli käytännössä korkovähennysoikeuden rajoittaminen – on ollut eduskunnan keskustelussa kuluneen viikon aikana. Samaan aikaan hankintayksiköiltä odotetaan toimenpiteitä asiassa.

Hankkijan on huomioitava asiassa ainakin seuraavat verotukseen liittyvät tekijät:
1) verosuunnittelu on lain mukaista ja hyväksyttävää,
2) veronkiertämisestä tulee veronkorotus ja
3) verorikoksesta ja –rikkomuksesta seuraa rikoslain mukainen rangaistus
 

Verorikokset on mainittu hankintalain 53§:ssä, johon liittyen hankintayksiköllä on velvollisuus pois sulkea yritys, joka tai jonka johtohenkilö on tuomittu verorikoksesta. Tämä on siis ihan selvä asia ja jos tällaista faktaa selviää, on pois sulku – ei ainoastaan oikeus vaan velvollisuus tehdä.
 

Rikoslain määrittelemiä verorikkomuksia koskeva tuomio voitaisiin ehkä lukea hankintalain 54§:n mukaiseksi vakavaksi virheeksi ammattitoiminnassa, mutta asiaa pitäisi tietenkin arvioida kokonaisuutena eli mm. onko tuomiolla merkitystä hankinnan kannalta ja kuinka vakava rikkomus on kyseessä ja onko ao. henkilö edelleen yrityksen palveluksessa. 54§ mahdollistaa pois sulun perinteisestikin tarkastetusta verovelasta ja tässä hankintayksikkö voi itse määritellä hankintailmoituksessa/tarjouspyynnössä sen tason, jota asiassa edellytetään. Hankintayksikkö voi tänä päivänä ottaa mukaan yrityksen, jolla on verovelkaa, mutta verottajan kanssa on maksusuunnitelma vahvistettu. Tulossa oleva direktiivimuutos ehdottaa tähän kohtaan selvää tiukennusta eli jatkossa voi olla niin, että verovelka johtaa automaattiseen pois sulkuun. Direktiivimuotoilua on kuitenkin kommentoitu paljon myös tältä osin, joten lopputuloksesta ei ole varmuutta.
 

Veronkiertäminen suhteen voitaisiin ajatella ehkä vakavaa virhettä 54§:n perusteella, mutta tässä on jo hankintayksikön perusteluvelvollisuus selvästi kovempi kuin esim. em. tuomioiden kohdalla. Veronkiertämisen seuraus on yleensä se, että maksetaan lisäveroa ja veronkiertokysymykset ovat yleensä varsin tulkinnallisia, koska verolainsäädäntökin on joltain osin tulkinnanvaraista. Näin ollen tässä kohtaa on jo epävarmuustekijöitä.
Sen sijaan lainmukainen verosuunnittelu, esim. se, että yrityksen pääkonttori sijaitsee Luxembourgissa tai Sveitsissä, ei voi olla pois sulkuperuste. Yrityksiä ei voida ylipäätään pois sulkea sen takia, että niiden toiminta on muuttunut yleisen mielipiteen vuoksi eettisesti epäilyttäväksi. Tällaiset asiat pitää ensin ratkaista muuttamalla lainsäädäntöä.
 

Hankintayksikkö voi kuitenkin pyytää yritykseltä tietoja omistusjärjestelyistä em. pykälien sekä 58§:n perusteella. Lisäksi hankintayksikkö voi korostaa oikeuttaan selvittää, josko verorikoksia on tehty. Voidaan myös korostaa tätä esittämällä erillinen vaatimus, jossa yrityksen tulee vakuuttaa, että verorikoksia ei ole. Lisäksi on mahdollista lisätä ehtoja sopimukseen, joissa hankintayksikkö varaa oikeuden pyytää yritykseltä selvityksiä asiaan liittyen sopimuskauden aikana ja esim. tietoja mahdollisista verotarkastusraporteista, jos tällaisia sopimuskauden aikana halutaan nähdä. Voidaan myös pyytää tarkempia tietoja tilintarkastusten yhteydessä tai jopa lisätilintarkastusta hankintayksikön vaatimuksesta, jonkin objektiivisen tilintarkastusyhteisön toimesta. Toki tällaiset sopimusehdot voivat nostaa tarjouksen hintaa ja hankintayksiköllä pitäisi olla osaamista sanottujen asiakirjojen tulkintaan.
 

Näillä keinoilla ei varmaankaan päästä siihen lopputulokseen, jota hankintayksiköltä tällä hetkellä pyydetään, mutta toki tällaisilla toimenpiteillä voi olla jonkinlaisia vaikutuksia silloin, kun yritykset harkitsevat veroratkaisujaan. Tiedossa on ainakin, että asiaan kiinnitetään huomiota.