Ennuste: kuusi tapaa, joilla hankinnat mullistuvat

Julkiset hankinnat nähtiin pitkään vain hallinnollisena prosessina, jolla varmistettiin lainmukaisuus, kilpailutettiin ja valittiin halvin tarjous. Tulevaisuudessa lähes 40 miljardin euron hankintavolyymista tulee kasvun, vaikuttavuuden ja varautumisen strateginen väline.

Valtiovarainministeriön virkapuheenvuoro julkistettiin tänään. Alivaltiosihteeri Leena Mörttinen kiteytti asian näin: kaikkialla maailmassa hankinnat on tunnistettu aiempaa vahvemmin talouspolitiikan välineeksi. Julkinen sektori luo yrityksille referenssimarkkinoita, vauhdittaa uusien ratkaisujen käyttöönottoa ja uudistaa palveluja. Ratkaisevaa ei ole enää vain se, mitä ostetaan, vaan myös se, millaisia markkinoita ja toimintamalleja ostamalla luodaan.

EU vie kehitystä samaan suuntaan. Komission julkaisemassa hankinta-asetuksen luonnoksessa korostuu yksi ajatus: value for money. Halvimman tarjoushinnan sijasta tavoitellaan mahdollisimman suurta vastinetta rahalle. Koska rahaa ei ole loputtomasti, perinteinen hankinta-asetelma kääntyy päälaelleen. Enää ei osteta halvinta vaatimukset täyttävää vaihtoehtoa, vaan paras ratkaisu, jonka käytettävissä olevalla budjetilla saa.

EU:n ja valtiovarainministeriön näkemykset ennakoivat hankintojen murrosta. Hankintojen tavoitteet, mittarit ja johtaminen muuttuvat, ja hankinnat siirtyvät kilpailuttamisesta strategisen johtamisen ytimeen.

Ennakoin, että hankinnat muuttuvat näin:

1. Hankinnoista tulee kasvupolitiikkaa

Tulevaisuudessa ymmärretään nykyistä selvemmin, että julkiset hankinnat ovat myös kasvupolitiikkaa. Muutosta ajaa tekoälytalous: uuden ratkaisun skaalaaminen ei aina vaadi raskaita investointeja, mutta se edellyttää ensimmäistä merkittävää asiakasta. Julkisesta sopimuksesta tulee referenssi, joka avaa ovia yksityisille ja kansainvälisille markkinoille.

Siksi hankintoja halutaan avata uusille toimijoille: vaatimuksia kevennetään, hankintoja jaetaan osiin ja ratkaisut määritellään teknologianeutraalisti tulosten perusteella. Parhaimmillaan julkinen sektori saa paremman palvelun, kansalainen enemmän vastinetta rahalle ja yritys kasvuun tarvitsemansa referenssin.

2. Teknologiahankinnat muuttuvat prosessiuudistuksiksi

Irrallisten tekoälypilottien aika päättyy. Hankinnat kohdistuvat kokonaisiin palvelu- ja työprosesseihin, sillä teknologia ei yksin tuota säästöjä, jos sitä ei osata hyödyntää. Siksi tulevia teknologiahankintoja edeltävät analyysi ja suunnitelma toiminnan uudelleenjärjestämisestä, vapautuvan työajan käytöstä ja hyötyjen kotiuttamisesta. Hankintahinnan sijasta mitataan sitä, muuttuiko toiminta aidosti tehokkaammaksi.

3. Vaikuttavuus korvaa suoritteet

Suoritteiden ostamisesta siirrytään tulosten ostamiseen. Muutosta ajaa julkisen talouden paine: suoritteiden lisääminen kasvattaa menoja, mutta ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Sote-palveluissa aletaan mitata raskaan palvelutarpeen vähenemistä, työllisyyspalveluissa työllistymistä ja kuntoutuksessa toimintakyvyn kohenemista.

Samalla asetelma lähestyy yksityisen sektorin hankintalogiikkaa. Kysymys ei ole enää vain siitä, kuinka paljon palvelua ostettiin tai toteutuiko budjetti, vaan siitä, mikä aiheuttaa palvelutarpeen, miten sitä voidaan vähentää ja kuinka paljon kokonaiskustannukset todella pienenevät.

4. Allianssit leviävät palveluhankintoihin

Allianssi- ja kumppanuusmallit leviävät rakentamisesta ensin työllisyys-, kuntoutus- ja hyvinvointipalveluihin ja niiden jälkeen muille sektoreille. Syynä on ongelmien monimutkaistuminen: ratkaisua ei voida määritellä kokonaan etukäteen, eikä yksi toimija hallitse sitä yksin.

Tilaajat alkavat siksi ostaa yhteistä kykyä ratkaista ongelma. Sopimuksiin rakennetaan yhteiset tavoitteet, riskinjako ja kannusteet, jotta toimijat optimoivat lopputulosta oman suoritteensa sijasta.

5. Varautumisesta tulee jokaisen kriittisen hankinnan ehto

Geopoliittiset jännitteet, kyberuhat ja digitaalinen riippuvuus nostavat jatkuvuuden hinnan rinnalle keskeiseksi hankintakriteeriksi. Toimitusketjut, alihankkijat, datan sijainti ja palvelun palautettavuus arvioidaan jo ennen sopimuksen tekemistä. Samalla digisuvereniteetista tulee olennainen osa varautumista. Tilaajan on säilytettävä määräysvalta dataan ja kriittisiin teknologioihin, voitava vaihtaa toimittajaa ja siirtää palvelu sekä kyettävä jatkamaan toimintaansa häiriötilanteissa. Muuten halvin tarjous voi osoittautua kalleimmaksi riskiksi.

6. Tuotantotapa-analyysistä tulee johtamisen perusmenetelmä

Julkinen sektori alkaa arvioida järjestelmällisesti, kannattaako palvelu tuottaa itse, yhdessä muiden kanssa, hankkia markkinoilta vai toteuttaa eri tapojen yhdistelmänä. Julkisen talouden paine ja toimintaympäristön nopea muutos tekevät nykytilan jatkamisesta ilman vaihtoehtojen vertailua yhä vaikeammin perusteltavaa.

Menestyvät yksityisen sektorin yritykset tekevät tuotantotapa-analyyseja jatkuvasti: ne arvioivat, mikä kannattaa tehdä itse, mitä ostaa markkinoilta ja missä kumppanuus tuottaa parhaan tuloksen. Tulevaisuudessa julkinen sektori alkaa omaksua näitä yksityisen sektorin parhaita käytäntöjä yhä laajemmin.

Blogin on kirjoittanut Jussi Pyykkönen PTCS:ltä.

Tule kuulemaan näistä teemoista Julkisten hankintojen ajankohtaisfoorumiin

Tule kuulemaan näistä teemoista 12.11.2026 järjestettävään julkisten hankintojen ajankohtaisfoorumiin. Ohjelmassa muun muassa:

· Breaking News: EU:n hankinta-asetus – Julkisten hankintojen uusi aikakausi edessä!
· Digisuvereniteetti – Onko digitaalinen omavaraisuus julkisissa hankinnoissa mahdollista vai pelkkä poliittinen haave?
· Yksityisen sektorin ostajan parhaat niksit
· Näin hankit tekoälyratkaisun
· Allianssisopimukset valtaavat alaa

Tutustu seminaaripäivän ohjelmaan ja huippupuhujiimme PTCS:n tapahtumasivustolla, ja ilmoittaudu mukaan.