Erityisalojen hankinnat – oma taiteenlajinsa?

Erityisalojen hankintalaissa säädellään vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista. Kuinka sääntely ja käytännöt sitten eroavat tavallisesta hankintalaista?

Erityisalojen hankintalain soveltamisala on varsin monitahoinen, mikä ilmenee jo sen kohteena olevien sektoreiden erilaisuudesta. Yksi sektoreita yhdistävä tekijä on, että niiden markkinat ovat usein luonteeltaan suljettuja johtuen myönnetyistä erityis- ja yksinoikeuksista. Erityisalojen hankintasektoria voisi kutsua myös verkostosektoriksi alalla esiintyvien erilaisten verkkojen ja verkostojen, kuten sähköverkkojen, vesijohtoverkostojen ja liikenteen verkkojen, vuoksi.

Yksi selkeimmistä eroista tavalliseen hankintalakiin nähden löytyy erityisalojen kynnysarvoista, jotka ovat huomattavasti korkeammalla tasolla. Erityisalojen hankintalaki ei tunne myöskään erillisiä kansallisia kynnysarvoja, joten lain soveltamisalaan kuuluvat vain suhteellisen suuriarvoiset hankinnat. Selkein euromääräinen ero on käyttöoikeussopimuksissa. Siinä missä tavallisen hankintalain mukaisia menettelyjä tulee noudattaa yli 500 000 euron arvoisten käyttöoikeussopimusten kanssa, tulee erityisalojen hankintalaki sovellettavaksi vasta yli 5,5 miljoonan euron sopimussuhteisiin.

Erityisalojen hankintalain tavoite tai periaatteet eivät eroa tavallisesta hankintalaista; päämääränä on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaita hankintoja ja taata yrityksille tasapuoliset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin. Muiden hankintojen tavoin erityisalojen hankinnat tulee siis toteuttaa tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina.

Toisin kuin viranomaissektorin hankintalaissa, erityisalojen normisto ei aseta rajoitteita neuvottelumenettelyn käyttämiselle eikä tarjoajaa koskevista vaatimuksista ole säädetty niin yksityiskohtaisesti. Tämä joustavoittaa hankintaprosessia ja tarjoavaa laajempaa harkintavaltaa tarjoajien soveltuvuusehtojen asettamisessa. Myös puitejärjestelyjen toteuttamisesta on hankintalakiin nähden joustavampia säännöksiä.

Erityisalojen hankintoja on siis tavalla mahdollista tehdä joustavasti, muttei täysin vapaasti. Hankintoja koskee samanlainen kilpailuttamisvelvollisuus kuin tavallisen hankintalain piirissäkin, vaikka erityisalojen korkeat kynnysarvot saattavatkin välillä luoda kuvan muusta.

Laki uudistui – osaamisen tarve kasvaa

1.1.2017 voimaan tullut uusi erityisalojen hankintalaki on alkanut hiljalleen poikimaan myös oikeuskäytäntöä ja erityisalojen tapaukset olivatkin yhtenä kolmesta pääteemasta, kun Julkisten hankintojen yhdistys vieraili markkinaoikeudessa 30.1.2019. Erityisalojen hankintojen viimeaikaista oikeuskäytäntöä on käsitelty kattavasti myös PTCS:n ylläpitämässä JulkiSet-tietopalvelussa. Palvelusta löytyy tällä hetkellä lähes 700 hankintoja koskevaa oikeustapaustiivistelmää asiantuntijoiden kommentoimina.

Erityis- ja yksinoikeuksista johtuen erityisalojen markkinat ovat usein verrattain pienet. Tästä syystä tarjouksia on ainakin aikaisemmin saatettu pyytää suoraan toimittajilta, ilman lainmukaista julkista ilmoitusmenettelyä. Kuten Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksestä ilmenee, tarjousten oma-aloitteinen pyytäminen ei täytä lainmukaista kilpailuttamisvelvollisuutta, jolloin lopputuloksena onkin laiton suorahankinta.

Hankintalakien uudistuksen myötä myös erityisalojen hankintoihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Myös tarjoajat ovat paremmin tietoisia uusista menettelytavoista. Menettelysäännökset tiukentuivat joiltakin osin viranomaissektorin hankintalain suuntaan, mikä vaatii myös hankintayksiköiltä aikaisempaa parempaa osaamista ja suurempaa tarkkaavaisuutta.   Edellä mainittu KKV:n päätös koski tavallisen hankintalain piirissä tehtyä hankintaa, mutta lakiuudistusten myötä myös erityisalojen hankinnat ovat KKV:n valvonnan kohteena.

Erityisalojen hankintojen maailmaan sukelletaan perinpohjaisesti perjantaina 14.2.2019 järjestettävässä Erityisalojen julkiset hankinnat -koulutuksessa, jossa kouluttajana on PTCS:n asiantuntija, varatuomari Aarne Kumlin. Kurssilla kerrotaan muun muassa, millaisia vaatimuksia oikeuskäytäntö ja uusi erityisalojen hankintalaki asettaa tarjousten vertailuperusteiden asettamiselle, tarjousvertailulle ja hankintapäätöksen perustelulle. Kuulet myös, miten oikeuskäytäntö on kehittynyt esimerkiksi tarjouksen tarjouspyynnön mukaisuuden arviointiin liittyen. Tutustu kurssin tarkempaan sisältöön ja ilmoittaudu mukaan tästä. Voit myös kysyä lisää aarne.kumlin@ptcs.fi.

Tekstin ovat kirjoittaneet PTCS:n lakimiesharjoittelija Aarne Puisto sekä asiantuntija, OTM Kaisa Mäkinen.


Tags: erityisalathankintalaki

Arkisto: Erityisalojen hankinnat – oma taiteenlajinsa?