TEM:n opas: Sosiaalisesti vastuulliset hankinnat – miksi niitä kannattaa tehdä ja miten?
Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti 20.11.2013 tiedotustilaisuuden, jossa julkaistiin uusi opas sosiaalisesti vastuullisista hankinnoista. Seuraavassa muistiinpanoja tilaisuuden esityksistä:
Työministeri Lauri Ihalainen avasi tilaisuuden sanoin: ”Tässä se nyt on.”
Viime kesänä oli Ihalaisen mukaan todettu, että julkisia hankintoja tekeville tarvitaan käytännön työväline, jossa painopisteenä on ekologinen ja sosiaalinen näkökulma. Tavoitteena oli, että ”sydän näkyy” myös julkisten hankintojen päätöksissä.
Ihalainen totesi, että hankintalaki antaa hankintayksikölle mahdollisuuden huomioida yhteiskuntavastuun. Kysymys onkin siitä, miten hankintayksikkö päättää toimia: tartutaanko mahdollisuuteen. Osaamisesta ja tiedosta voi olla puutetta, ja siksi oppaan tarkoitus onkin olla eräänlainen työrukkanen ja auttaa ottamaan yhteiskuntavastuu paremmin huomioon hankintojen arjessa.
Selkänojana on valtioneuvoston syksyllä 2012 tekemä periaatepäätös yhteiskuntavastuusta. Julkisilla tahoilla ja yrityssektorilla on kummalkin oma vastuunsa yhteiskunnasta.
Ihalainen muistutti, että esim. kuntien tehdessä urakkatarjouskilpailuja, niiden tulisi edellyttää, että työtä tekevät urakassa myös pitkäaikaistyöttömät tai osa-aikaistyöttömät. Luotaisiin siis näillekin ryhmille mahdollisuus päästä työmarkkinoille. Näillä ryhmillä on näinä aikoina vaikeaa tai jopa mahdotonta päästä työn syrjään kiinni. Vastuuta on kannettava.
Ihalainen toi esille, että hän on asettanut 11.11.2013 työryhmän kansallisen hankintalain uudistamista varten. Kansallisen hankintalain uudistaminen tulee olemaan Ihalaisen mukaan haastava työ, vaikka Suomi on ollut erittäin aktiivinen hankintadirektiivin EU-tason valmistelussa. Työhön on panostettu paljon. Uusi direktiivi antaa jäsenmaille paremman selkänojan ottaa sosiaaliset kriteerit jatkossa huomioon.
Vanhempi hallitussihteeri Markus Ukkola Työ- ja elinkeinoministeriöstä esitteli opasta tarkemmin. Opas tarjoaa hankkijalle konkreettisia esimerkkejä käytännön toimintatavoista hankintaprosessin eri vaiheissa. Esimerkikki tarjousten vertailuperusteista:
Espoon kaupunki antoi päivähoitopalvelujen hankinnassa lisäpisteitä siitä, että hoito- ja kasvatushenkilöstön työsuhteet ovat pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevia. Tästä valitettiin. Markkinaoikeus ja KHO kuitenkin ratkaisivat asian hankintayksikön eduksi ja hyväksyivät menettelyn. (Julkiset-palvelun käyttäjille: ks. lyhennelmä KHO 8.3.2013 T 862.)
Kysymyksiä heräsi mm. vertailussa käytettävien kriteerien valvonnasta ja todentamisesta. Ukkola totesi, että oppaan mukaan valvonta voidaan toteuttaa esim. sertifikaateilla ja käyttämällä auditointijärjestelmiä.
Ukkolalta kysyttiin myös, onko valtiolta tulossa muita tukitoimia, esim. Motivan hankintaneuvontaan myös sosiaalisten kriteerien käyttöä koskevaa tukea? Aiotaanko julkaista uusi periaatepäätös tai muutoin vahvistaa oppaan asemaa? Tähän julkisten hankintojen neuvontayksikön päällikkö Juha Myllymäki osallistui vastaamalla, että neuvontayksikkö tulee jatkossakin tukemaan hankintayksiköitä.
Myllymäki totesi, että asiasta on keskusteltu paljon. Hän viittasi myös useisiin tuoreisiin julkaisuihin, kuten Finnwatchin tuoreeseen vastuullisuusraporttiin:
Hän kuitenkin muistutti, että myöskään hankinnan kohdetta ei voi unohtaa, vaikka sosiaaliset kriteerit niin tärkeitä ovatkin. Pitää harkita, missä hankinnoissa mitäkin näkökulmaa kannattaa korostaa. Kaikkea ei voi saada.
Kysymyksissä tuotiin esille myös huoli markkinaoikeusprosessien aiheuttamista haasteista: Kuntien pitää olla reippaita rohkeita ja osaavia, jotta yhteiskunnalliset tavoitteet voivat toteutua. Tahto on yksi asia. Juridinen käytännön todellisuus voi kuitenkin olla toinen asia. Yleensä reippaudesta seuraa, että markkinaoikeudessa tavataan. Kuinka moni haluaa lähteä MAO- ja KHO-tielle?
Aiemmin mainitusta päivähoitopalveluja koskevasta KHO-päätöksestäkin jää kysymysmerkiksi monta asiaa, esim. voidaanko ratkaisun periaatteita soveltaa myös muualla kuin päivähoidossa, esim. siivouksessa.
Kysyjä jatkoi vertailutietoa pyytäen: Onko muissa EU-maissa yhtä tiukkaa ja tavallista mennä oikeuteen?Eikö tämä ole riski kunnille, kun hankinnan laillisuus joudutaan käyttämään tuomioistuimessa joka kerran, kun yritetään jotain uutta saada aikaan.
Vastauksen aloitti TEM:n ylijohtaja Pekka Timonen: Hankintalain muutoksilla ei voida muuttaa suomalaisia oikeusvaltion perusperiaatteita. Hallinnon päätöksistä voidaan jatkossakin valittaa. Eikä voida muuttaa kustannusrakennetta hallintomenettelyssä niin, että valittaminen olisi kalliimpaa ja tätä myöten vähemmän houkuttelevaa. Nämä näkökulmat eivät ole hankintalain uudistuksen kohteena.
Sen sijaan Timonen kertoi pohdittavan, olisiko pienemmissä hankinnoissa mahdollista palata esim. kilpailuneuvostotyyppiseen ratkaisuun. Hän totesi, että yksi suomalaisen oikeusjärjestelmän eduista on se, että ratkaisut ohjaavat käytäntöä: ainakaan yleensä samasta asiasta ei valiteta moneen kertaan.
Ukkola taas painotti, että Ruotsissa on valituksia vielä enemmän. Lisäksi ongelma ei kaiketi ole niinkään se, että valitetaan vaan se, miten kauan ratkaisun saaminen kestää.
Myös ministeri Ihalainen jatkoi aiheesta: yhteiskuntavastuusta on päätetty VN:n periaatepäätöksen tasolla ja se on selkänoja, jonka perustella opas on tehty. Uutta periaatepäätöstä ei ole tarpeen tehdä. Nyt saamme käytännön työvälineen sen toteuttamiseksi. Näillä eväillä mennään ainakin aluksi, mutta jos tulevaisuudessa tarvitaan vahvempia kannanottoja, ei ole estettä harkita asiaa uudelleen.
Puhujilta kysyttiin lisäksi seuraavaa: Komissio on painottanut sitä, että sosiaaliset kriteerit pitäisi pääasiassa sijoittaa sopimusehtoihin, onko tähän tulossa muutosta? Tähän Ukkola totesi, että kyllä, jatkossa on mahdollista huomioida sosiaaliset kriteerit laajemmin.
Lakimies Liisa Lehtomäki Hansel Oy:stä kertoi, miten Hanselissa alettiin edistää sosiaalisia kysymyksiä periaatepäätöksen jälkeen. Hansel toimii tiimi-periaatteella, jossa erilaisia sosiaalisia kysymyksiä jaetaan eri henkilöiden vastuulle. Tarkkaan pohditaan, mikä on sellainen hankinta, missä sosiaalisia kriteereitä voitaisiin huomioida. Lehtomäellä itsellään on ollut tai on parhaillaan työn alla mm. siivous-, turvallisuus- ja ravintolapalvelut. Hän korosti esityksessään CSR-kompassi-sivuston hyviä käytäntöjä ja ideoita.
Lähtökohtana Hanselissa on, että yhteiskuntavastuu nostetaan esille ja aletaan toimittajien kanssa pohtia keinoja sen toteuttamiseksi. Puitejärjestelyssä ei voida suoraan velvoittaa, mutta asiakkaat voivat selvittää ennen kevennettyä kilpailua, onko hanke soveltuva siihen, että sillä voitaisiin edistää jonkin ryhmän työllistymistä esim. juuri siivouspalveluissa.
Lehtomäki peräänkuulutti yhteistyötä hankkijoiden ja viranomaisten välillä: Miten suomalaiset hankintayksiköt voisivat yhdessä kehitää keinoja valvoa tarjoajien antamia lupauksia ja sopimusehtojen noudattamista?
Espoon kaupungin hankintajohtaja Timo Marteliuksen esityksestä ja Espoon hyvistä käytännöistä tarkemmin tietoa viikon takaisessa blogikirjoituksessamme:
Marteliukselle kohdistetuissa kysymyksissä pyydettiin ottamaan kantaa seuraavaan: Kilpailuttaminen johtaa nykyisten työehtojen osalta jämähtämiseen tai ehtojen huonontamiseen, esimerkkinä Finnair Catering. TES-shoppailuakin on alkanut ilmetä. Onko Espoossa pyritty ottamaan huomioon työehtojen parantamista ja ehtojen noudattamista? Edes hyvillä työpaikoilla palkat eivät välttämättä ole vähimmäispalkkojen tasolla.
Martelius totesi, että kyllä tarjouksissa pyydetään vahvistamaan, että alan työehtoja noudatetaan. Jos hinnat vaikuttavat alhaisilta, asiaa aletaan tutkia.
Neuvontayksikön päällikkö Juha Myllymäki korosti, että kunnissa halutaan toimia oikein ja hyvin, mutta hän myös pohti, miten pitkälle voidaan mennä siinä, että kunnan tulee valvoa em. yhteiskunnallisia kysymyksiä, esim. TES-shoppailua. Jos kuitenkin toimitaan lakisääteisesti. Myllymäki toivoi, että ei ladattaisi liikaa odotuksia hankintayksiköille – ainakaan liian nopeasti. Hyviä tavoitteita voidaan saavuttaa, jos on työvälineitä. Mutta systeemi menee tukkoon, jos yritetään ratkaista kaikki kerralla. Eli asia kerrallaan on edettävä.
Toiminnanjohtaja Janne Sivonen Reilu kauppa ry:stä kertoi yleisölle Reilu Kauppa -sertifikaatista ja sen merkityksestä työoloille työntekijämaassa. Keskeisenä periaatteena on taata työntekijöille asianmukainen palkka, asialliset työolot ja järjestäytymisoikeus. Lakien mukainen palkka ei kehitysmaissa aina riitä ”living wage”- tasoon, joten asian kehittämiseen on kiinnitettävä huomiota.
Sivonen avasi merkkiin kuuluvia kriteereitä kuten takuuhintaa. Reilun kaupan kriteerien valvonnasta vastaa FLO-CERT -yhtiö. Reilun kaupan valvonnalle on myönnnetty ISO 65-Standardi. Kiinnostavia käytännön esimerkkejäkin tuli esille, esim. savitiilitalo, joka ei muuten poikkea ympäröivistä taloista, mutta reilun kaupan ansiosta talossa on sähköt.
Kukkaviljelytiloilla puolestaan suihkutetaan viljelmille myrkkyjä, jotka ovat ihmisille haitallisia. Reilun kaupan tilalla myrkytyksen jälkeinen peseytymisprosessi on tarkka ja sitä valvotaan: suihkuun vaatteet päällä, vaatteet pesuun, suihkuun ilman vaatteita. Kun taas valvomattomissa tiloissa koko peseytyminen saattaa jäädä, jolloin työntekijät altistuvat vakaville terveysseurauksille.
Kysyttiin: Jos kunta vaatii ILO-sopimuksen noudattamista, riittääkö reilun kaupan merkki todisteeksi tästä? Vastauksena saatiin kuulla, että yksittäisiä auditointiraportteja ei julkaista. Mutta jos tila on saanut merkin, niin silloin kriteerit täyttyvät. Toki voi olla yksittäisiä seikkoja, joissa on korjattavaa, mutta näihin annetaan korjausaika. Jos korjauksia ei tehdä, tästä julkaistaan tieto.
Isoimmat volyymit tulevat Iso-Britanniasta. Sveitsi ja Saksa ovat myös suuria. Ja reilun kaupan tuotteiden käyttö kasvaa koko ajan. Suomi on kuitenkin aivan kärkisijoilla ja tästä on syytä olla tyytyväinen.
Lopuksi:
Tilaisuuden henki oli varovaisen myönteinen. Opas ja sen aiheet herättivät runsaasti keskustelua tänään, kuten myös viime viikolla ESPINNO:n tilaisuudessa. Kuten Hanselin Liisa Lehtomäki totesi, kyse on nyt siitä, että sosiaalisten kriteerien käyttämiselle annetaan yhdessä vauhtia: tästä on hyvä lähteä eteenpäin.
Meillä on jo käytännön esimerkkejä, joten kenenkään ei tarvitse aloittaa tyhjästä. Suotavaa olisikin, että kaikki sosiaalisia kriteereitä käyttäneet hankkijat jakaisivat avoimesti malleja ja hyviä käytäntöjä keskenään. Olisi myös tarpeen kuulla siitä, mitä ei kannata tehdä. Toivottavasti hyvä vauhti pysyy päällä näiden lähiviikkojen reippaan aloituksen jälkeen.