”Suo siellä, vetelä täällä” – Pitääkö tarjoajille antaa mahdollisuus tarjoustensa täsmentämiselle vaiko ei?
Hankintalain mukaan tarjoaja vastaa siitä, että tarjous täyttää kaikki tarjouspyynnössä asetetut kriteerit eikä tarjousta ole mahdollista parannella enää tarjousten jättämisen määräajan päätyttyä. Tämä pääsääntö on hyvin yksinkertainen ja armoton. Kuitenkin moni sisällöltään hyvä ja kilpailukykyinen tarjous saattaisi turhaan jäädä vertailun ulkopuolelle ilman hankintalakiin kirjattua tarjousten täsmennysmahdollisuutta. Mistä siis on kyse, jos tarjousten parantaminen ei ole mahdollista, mutta täsmennyksiä voidaan tarjoajan antaa tehdä vielä tarjousajan päätyttyäkin?
Jäykäksi – toisinaan aiheellisestikin – moitittu hankintalaki näyttää mielestäni ketterämpiä puoliaan pykälässä 74, jonka ansiosta hankintayksikön on mahdollista pyytää tarjoajia selventämään tai täydentämään tarjoukseensa kirjaamiaan tietoja tai tarjouksen liitteenä olevia asiakirjoja. Hankintayksiköllä ei kuitenkaan ole pakkoa antaa täsmennysmahdollisuutta eikä tarjoaja puolestaan voi sitä myöskään hankintayksiköltä vaatia.
Huomattavaa myös on, että antamallaan täsmennyksellä tarjoaja ei voi muuttaa tarjouspyynnön vastaista tarjousta tarjouspyynnön mukaiseksi, vaan sillä on mahdollisuus korjata tarjouksessaan olevia tulkinnanvaraisuuksia tai esimerkiksi muotovirheitä. Rajanveto siitä, milloin on kyseessä tarjouksen parantaminen ja milloin puolestaan täsmentäminen, saattaa kuitenkin toisinaan olla hankalaa ja tähän problematiikkaan liittyviä tapauksia päätyykin melko usein markkinaoikeuden pähkäiltäväksi.
Esimerkkejä markkinaoikeuden ratkaisuista
Ratkaisussa MAO:H135/2022 linjattiin, että tarjousta, jossa pakolliseen vaatimukseen oli jätetty ”kyllä/ei-lomakkeella” kokonaan vastaamatta, ei ollut sallittua täsmentää. Mikäli täsmentäminen olisi sallittu, olisi se MAO:n mukaan kuitenkin käytännössä tarkoittanut tarjouksen parantamista hylättävästä hyväksyttäväksi. Näin siitäkin huolimatta, että valittaja oli muualla tarjouksessaan ilmoittanut täyttävänsä pakolliset vaatimukset kokonaisuutena.
Oikeuskäytännössäkin rajanveto tarjouksen täsmentämisen ja parantamisen välillä on joskus haasteellista. Esimerkiksi ratkaisussaan MAO:H192/2021 markkinanoikeus katsoi, että tarjoukseen tehtyä täsmennystä ei voitu tulkita parantamiseksi, koska täsmennyksen seurauksena vertailuhinta aleni vain hyvin vähän (0,02 prosenttia). Hinnan täsmentäminen ei myöskään MAO:n mukaan johtanut tarjousten keskinäisen etusijajärjestyksen muuttumiseen. MAO totesi myös, että ongelman oli aiheuttanut kahden eri tarjouslomakkeen välillä tapahtunut virheellinen kopiointi, joten hintojen täsmentäminen oli rinnastettavissa sallittuun kirjoitus- tai laskuvirheen korjaamiseen. Julkiset.fi-tietopalvelumme tilaajana, voit tutustua myös tapauksesta julkaistuun asiantuntijamme kommentoimaan lyhennelmään.
Toisin, kuin ensimmäisenä esittelemässäni tapauksessa MAO:H135/2022, katsoi MAO tapauksessa MAO:438/20 vastaamatta jättämisen sellaiseksi puutteeksi, jonka sai täsmentää. Tapauksessa voittanut tarjoaja oli jättänyt hintalomakkeella tyhjäksi osahinnan, jonka ilmoittaminen oli merkitty pakolliseksi. Hankintayksikkö oli sallinut tarjoajan tehdä tarjoukseensa täsmennys, jolla se tarjosi tyhjäksi jääneeseen kohtaan hintalomakkeelle nollahintaa. Markkinaoikeuden mukaan kyseisellä osahinnalla oli lopullisen vertailuhinnan kannalta vain hyvin pieni merkitys. Täsmentämisellä ei ollut sen mukaan vaikutusta tarjoajien suhteelliseen asemaan, joten kyse ei siis ollut kielletystä parantamisesta. Myös tätä tapausta on käsitelty Julkiset.fi-tietopalvelussamme.
Edellä on täsmentämistä pohdittu lähinnä tarjoajan näkökulmasta. On kuitenkin muistettava, että täsmennysmahdollisuuksia harkitessaan on hankintayksikön otettava huomioon myös hankintalakiin kirjatut hankintojen periaatteet, joista erityisesti tarjoajien tasapuoliseen kohtelun vaatimus on tässä yhteydessä oleellinen. Käytännössä tämä vaatimus tarkoittaa, että jos jollekin tarjoajalle annetaan täsmennysmahdollisuus, on mahdollisuus annettava kaikille muillekin, joilla on tarjouksissaan samankaltaisia puutteita. Riskinä hankintayksikön kannalta on siis, että toimittaja, jolle ei vastaavaa täsmentämismahdollisuutta ole annettu, tekee valituksen. Valitus saattaa hyvinkin menestyä markkinaoikeudessa, jos muille tarjoajille vastaava täsmennys on sallittu.
Kuten yllä esiteltyjen oikeustapausten ratkaisuista voidaan todeta, on täsmennyspyyntö työkalu, jota hankintayksikön on syytä käyttää harkiten. Parhaassa tapauksessa täsmennysmahdollisuuden antaminen voi lisätä kilpailua, kun vertailuun voidaan ottaa mukaan useampia tarjouksia. Toisaalta, jos huonosti käy, voi hankintayksikön liian lepsu suhtautuminen tarjousten täsmentämiseen johtaa markkinaoikeuteen ja hankintapäätöksen kumoamiseen.
Blogin on kirjoittanut Lasse Lipsanen.
Tuottavatko julkiset hankinnat päänvaivaa? Omat resurssit eivät riitä? Me autamme.
PTCS auttaa kaikissa julkisiin hankintoihin liittyvissä kysymyksissäsi. Kokeneet asiantuntijamme ovat käytettävissäsi, kun kaipaat tukea tai apua. Lähetä viesti info@ptcs.fi.
