Hankintalaki ja hyvinvointialueiden järjestämislaki soten laatua turvaamassa

Kaikki haluavat laadukkaita sote-palveluita ilman jonoja. Sitä turvataan sekä hankintalain 12 luvussa, että hyvinvointialueita koskevan järjestämislain 3 luvun säännöksissä. Työ- ja elinkeinoministeriön kaupallinen neuvos Olli Hyvärinen kertoi 9.10.24 Hankinta-Suomen syysseminaarissa, että parhaillaan työskentelevä hankintalakityöryhmä käsittelee myös päällekkäisen sääntelyn purkamista. Millaisia muutoksia säännökset ja niiden yhteisvaikutuksen tulevat aiheuttamaan sote-palveluhankintojen osalta.

Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä muut erityiset palveluhankinnat hankintalain 12 luvussa

Hankintalaki säätelee julkisin varoin tehtäviä hankintoja. Tavoitteena on varmistaa, että hankintaprosessit ovat läpinäkyviä, tehokkaita ja kilpailullisia. Hankintalain 12 luvussa säädetään palveluista, jotka muita yleisemmin hankitaan ja kulutetaan paikallisesti, eikä niitä tarjota jäsenvaltiosta toiseen kovin usein. Tällaisia ovat sote-palvelujen ohella esimerkiksi koulutuspalvelut, ateriapalvelut, ja oikeudelliset palvelut.
Sote-palvelun osalta lakiin on kirjattu erityinen palvelun käyttäjän huomioon ottaminen ja jopa oma erillinen suorahankintaperuste, jos sosiaali- tai terveydenhuollon asiakkaan tilanne sellaista vaatii.

Hyvinvointialueiden järjestämislain 3 luku

Soten järjestämislain 3. luku taas määrittelee, miten sosiaali- ja terveyspalveluja järjestetään, kun ne tuottaa yksityinen palveluntarjoaja. Luvussa säädetään muun muassa

• mitkä palvelut tulee tuottaa hyvinvointialueen omana toimintana,
• mitä yksityiskohtia hyvinvointialueen ja yksityisen palveluntuottajan väliseen sopimukseen tulee kirjata,
• millainen yksityisen palveluntuottajan tulee olla taustaltaan,
• miten hyvinvointialue voi halutessaan rajoittaa yksityisen mahdollisuutta hyödyntää alihankintaa palveluntuotannossaan.

Päällekkäisyydet ja haasteet

Kun tarkastellaan hankintalain 12 lukua ja hyvinvointialueiden järjestämislain 3 lukua, havaitaan päällekkäisyyksiä: Molemmat säännökset pyrkivät varmistamaan palveluiden laadun, mutta ne lähestyvät asiaa eri näkökulmista: Järjestämislaki nimensä mukaisesti järjestämisvastuullisen viranomaisen näkökulmasta, ja hankintalaki taas kilpailuttajan näkökulmasta. Hankintayksiköiden voi olla vaikeaa soveltaa molempia lakeja yhtenäisesti, mikä voi puolestaan vaikuttaa palvelujen tuottamiseen ja kilpailuttamiseen. Esimerkiksi kun kilpailutukseen osallistumisen edellytyksenä on sekä järjestämislain, että hankintalain edellytykset, ja lisäksi joitakin hankintayksikön omassa harkintavallassa olevia lisävaatimuksia, syntyy tilanne, että tarjoajan tulee täyttää ne kaikki.

Rima nousee tällöin niin korkealle, että voi syntyä tilanne, jossa palveluntuottajat eivät pysty täyttämään kaikkia vaatimuksia. Tällöin osa palveluntuottajista jää ulkopuolelle. Kaikkea sote-kapasiteettia ei tällöin saada käyttöön – ainakaan samalla tavoin kilpailutetusti. Joissakin sote-palveluissa on arkipäivää, että hyvinvointialueen asiakkaat saavat palveluita sekä kilpailutetuilta palveluntuottajilta, suorahankintoina, erilaisista alkuperistä pohjautuvina maksusitoumuksina, palveluseteleinä jne. Se ei helpota hyvinvointialueen sopimustenhallintaa.

Vaikka päällekkäisyydet luovat haasteita, ne myös tarjoavat mahdollisuuksia kehittää toimintakäytäntöjä. Lisäksi, kun hyvinvointialueiden järjestämislaki on uusi, on hyvä hetki tutkia, miten palveluiden laatua voidaan parhaiten arvioida ja kehittää. On näköpiirissä, että hankintalakiin ehdotetaan sellaisten säännösten poistamista, jotka ovat päällekkäisiä järjestämislain kanssa.

Yhteenveto

Hankintalain 12 luvun ja hyvinvointialueiden järjestämislain 3 luvun päällekkäisyydet tuovat mukanaan merkittäviä haasteita, mutta myös mahdollisuuksia, kun erotetaan, mikä on pakollista, ja mikä on hankintayksikön harkinnassa. On näköpiirissä, että 30.11.2024 saakka työskentelevä TEM:n hankintalakityöryhmä ehdottaa hankintalain sote-kohtiin sääntelyn purkamista.

Tärkeintä on, että hyvinvointialue ja palveluntuottajat tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa laadukkaat ja kilpailulliset sosiaali- ja terveyspalvelut. Hyvä yhteistyö ja reilu sopimusten noudattaminen ovat avainasemassa, jotta kaikki osapuolet voivat hyötyä ja asiakkaille voidaan tarjota parasta mahdollista palvelua.

Blogin on kirjoittanut PTCS:n asiantuntija Satu Grekin.

Haluatko oppia lisää sote-palveluiden kilpailuttamisesta tai niiden järjestämisestä? – Ilmoittaudu mukaan koulutuksiimme!

Tutustu 13.11.24 klo 9-12 järjestettävän Hankintamenettelyyn sote-palveluiden kilpailutuksessa -webinaarin ohjelmaan ja nappaa tärkeimmät vinkit.

Tai ilmoittaudu kuulolle 24.10.24 klo 9-12.00 webinaarimme Sosiaali- ja -terveyspalveluiden järjestämisen sääntely hankinta asiantuntijoille, jossa kerromme muun muassa, mitä muutoksia hankintalain sote-pykäliin ehdotetaan.