Hankintasopimusten jakaminen osiin muuttumassa – mitä hankintalain uudistus tarkoittaa käytännössä?

Vireillä olevassa hankintalain uudistuksessa hankintojen jakaminen osiin nousisi EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa lähtökohdaksi. Tavoitteena on lisätä kilpailua ja parantaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin.

Hankinnan jakaminen osiin pääsäännöksi

Nykyisen hankintalain 75 §:n mukaan hankintayksikkö voi jakaa hankintasopimuksen osiin ja määritellä osien koon ja kohteen. Jos hankintaa ei jaeta, jakamatta jättämisen syyt on esitettävä hankinta-asiakirjoissa, hankintapäätöksessä tai erillisessä kertomuksessa.

Vireillä olevan esityksen mukaan EU-kynnysarvon ylittävä hankintasopimus on jatkossa lähtökohtaisesti jaettava osiin. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sama kokonaisuus jaetaan tavaralajeittain, palvelutyypeittäin tai alueittain erillisiksi sopimuksiksi. Osiin jakaminen voidaan toteuttaa joko yhdessä kilpailutuksessa (esim. yhdellä tarjouspyynnöllä useita osia) tai kilpailuttamalla osat erikseen. Osiin jakamisen velvoitteen voi täyttää myös valitsemalla useamman toimittajan puitejärjestelyyn tai dynaamiseen hankintajärjestelmään.

Esitykseen sisältyy myös rajaus: osiin jakamisen velvoitetta ei sovelleta puitejärjestelyn sisällä tehtäviin 43 §:n mukaisiin hankintoihin. Puitejärjestelyä perustettaessa noudatetaan edelleen 42 §:ää.

Milloin hankintaa ei tarvitse jakaa osiin?

Vaikka tavoitteena on lisätä kilpailua, esityksessä tunnistetaan tilanteet, joissa osiin jakaminen voi olla kokonaisuuden kannalta huono ratkaisu. Hankintayksikkö voi jättää hankinnan jakamatta osiin, jos se hankinnan luonteen ja laajuuden tai palvelun toteuttamistavan, hankintakokonaisuuden hallittavuuden ja kokonaisvastuun taikka jakamiseen liittyvien riskien vuoksi ei olisi perustellusta syystä mahdollista.

Hankintayksikkö voi jättää hankinnan jakamatta osiin esimerkiksi jos:

• osien sopimuskumppaneiden koordinointitarve voisi vakavasti vaarantaa sopimuksen asianmukaisen toteuttamisen (esim. tietyt rakennusalan kokonaisvastuu-urakat)

•liian pieniin osiin jakaminen voisi johtaa vaikeasti hallittavaan kokonaisuuteen tai kustannusten jatkuvaan kasvuun (esim. ICT-järjestelmäkokonaisuuksissa)

•tavoitteena on saada keskittämällä volyymihyötyjä tai houkutella tarjoajiksi aiempaa suurempia tai ulkomaisia toimijoita

•jakaminen lisäisi merkittävästi hankintayksikön tai toimittajan hallintokustannuksia taikka johtaisi kustannusten jatkuvaan kasvuun.

Keskeistä on se, että jakamatta jättäminen tulee pystyä perustelemaan. Esityksen mukaan päätöksen taustalla tulee olla markkinakartoitus tai muu selvitys hankinnan toteutustavasta ja kustannustehokkuudesta.

Vaikutukset tarjoajille

Osiin jakaminen voi avata markkinaa pk-yrityksille, mutta samalla suurten kokonaisuuksien pilkkominen voi tehdä osallistumisesta joillekin toimijoille vähemmän houkuttelevaa. Esimerkiksi jos volyymiin perustuvat hinnoitteluetuudet pienenevät tai hankinnan toteutusmalli (kuten pitkäaikainen kumppanuusmalli) vaikeutuu.

Hankinnan osiin jakaminen vaikuttaa myös tarjousten tekemisen kustannuksiin. Tarjousten valmistelu voi viedä runsaasti aikaa, ja työläimmiksi vaiheiksi on tunnistettu teknisen tarjouksen kirjoittaminen sekä tarjouspyynnössä vaadittavien asiakirjojen ja todistusten kokoaminen. Kun osia on enemmän, myös tarjoajien työmäärä voi lisääntyä.

Hankinnan jakamatta jättämisestä voi valittaa markkinaoikeuteen

Hankintayksikön päätöksestä olla jakamatta hankintaa osiin, voi jatkossa valittaa markkinaoikeuteen, kun tähän saakka päätöksestä on ollut valituskielto (146 §).

Yhteenveto

Hankinnan jakaminen osiin on jatkossa pakollista, ellei ole jotain lakipykälässä hyväksyttyä perustetta, minkä vuoksi hankintaa ei tarvitse jakaa osiin. On varmasti niin, että lähes hankinnassa kuin hankinnassa voidaan löytää peruste olla jakamatta hankintaa osiin. Lakimuutos kuitenkin edellyttää, että ratkaisu on perusteltu ja sen taustalla on esimerkiksi markkinavuoropuhelu. Jos hankintayksikkö haluaa kilpailuttaa hankinnan yhtenä kokonaisuutena ja vetoaa siihen, että näin saadaan vaikkapa volyymialennuksia, olisi hankintayksiköllä syytä olla näyttöä siitä, että markkinavuoropuhelussa tällainen seikka on otettu esille toimittajien taholta. Käytännössä tämä lisää tarvetta dokumentoida markkinakartoitus ja perustelut huolellisesti jo hankinnan valmisteluvaiheessa.

Kirjoitus perustuu vireillä olevaan hallituksen esitysluonnokseen hankintalain uudistuksesta.

Blogin on kirjoittanut Jaana Saarijärvi.

Osallistu Hankintalakiuudistus-webinaariin

PTCS:n juristien koulutuksesta saat selkeän kokonaiskuvan hankintalain uudistuksista. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan koulutuskalenterissa.

Kaipaatko apua julkisissa hankinnoissa? Me autamme.

Meiltä saat osaavaa ja asiantuntevaa apua kaikissa julkisiin hankintoihin liittyvissä kysymyksissäsi.  Lähetä viesti info@ptcs.fi tai täytä yhteydenottolomake.