Riittävä oma palvelutuotanto hyvinvointialueilla
Sote-uudistuksen myötä järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta on nyt siirtynyt kunnilta ja sairaanhoitopiireiltä hyvinvointialueille. Hyvinvointialueet voivat entiseen tapaan tarvittaessa täydentää omaa sote-palvelutuotantoaan ostopalveluilla tai palveluseteleillä. Sote-järjestämislain mukaan hyvinvointialueen oman sote-palvelutuotannon on kuitenkin erilaisten riskien välttämiseksi oltava riittävää. Käytännössä riittävä oma palvelutuotanto tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että osa palveluista hyvinvointialueen on tuotettava itse.
Epäselvyyttä ja kysymyksiä on kuitenkin herännyt siitä, mitä riittävä oma palvelutuotanto oikeasti tarkoittaa. Tässä kirjoituksessa on pyritty avaamaan riittävän oman palvelutuotannon käsitettä ja sitä määrittäviä asioita, kuten varautumista poikkeustilanteisiin, oman osaamisen varmistamista sekä palvelutuotannon hajauttamista.
Järjestämisvastuu ja palvelujen tuottaminen
Hyvinvointialueen järjestämisvastuulla tarkoitetaan oikeudellista ja taloudellista vastuuta siitä, että lailla säädetyt palvelut ja velvoitteet tulevat säännösten mukaisesti hoidetuiksi riittävällä ja laadukkaalla tavalla, sekä oikea-aikaisesti. Hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen sisältyy myös vastuu asukkaan oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta, sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta. Järjestämisvastuu sote-palvelujen osalta on lain mukaan ehdoton, eikä hyvinvointialue voi siirtää järjestämisvastuuta yksityiselle tai julkiselle palveluntuottajalle.
Järjestämisvastuu eroaa käsitteenä palvelujen tuottamisesta. Palvelujen tuottamisella tarkoitetaan erilaisin keinoin toteutettuja asiakasrajapinnan palveluita. Palvelujen tuottamisessa hyvinvointialueet voivat toimia yhteistoiminnassa toisen hyvinvointialueen kanssa (esimerkiksi yhteiset vammaispalvelut), tai hankkia palveluita toiselta hyvinvointialueelta. Mikään ei myöskään estä hyvinvointialuetta hankkimasta palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta tai kolmannelta sektorilta tai käyttämästä palvelujen tuottamisessa palvelusetelilain mukaisesti palvelusetelituottajia. Hyvinvointialueella on kuitenkin kaikissa tilanteissa oltava riittävästi omaa palvelutuotantoa.
Yksinkertaistettuna riittävä oma palveluntuotanto siis tarkoittaa sitä, että kaikkia palveluita ei saa hankkia yksityisiltä tai kolmannen sektorin palveluntuottajilta ja osa palveluista hyvinvointialueen on tuotettava itse. Lakiin kirjattua riittävän oman palveluntuotannon vaatimusta on pidetty ideologisena keinona rajoittaa yksityistä palveluntuotantoa, ja sen sisältö on jäänyt epäselväksi. Yksityiset palvelutuottajat katsovatkin, että määräys rajoittaa merkittävästi ostopalvelumahdollisuuksia ja viime kädessä sote-palvelujen saatavuutta.
Riittävän oman palvelutuotannon määrä
Kuinka paljon sitten on riittävästi hyvinvointialueen omaa palveluntuotantoa, ja millä mittareilla sitä arvioidaan?
Hyvinvointialueen on ensinnäkin itse kyettävä huolehtimaan keskeisistä järjestämisvastuun toteuttamiseen liittyvistä vastuistaan. Hyvinvointialue ei saa hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta niin laajoja alueellisia tai toiminnallisia kokonaisuuksia, ettei se kykene tosiasiassa edes poikkeustilanteissa ottamaan palvelutuotantoa omaksi toiminnakseen. Hyvinvointialue voi kuitenkin kokonaisharkintansa perusteella hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta suurehkonkin osuuden sellaisia palveluja, jotka luonteensa puolesta soveltuvat paremmin tuotettaviksi yksityisten palveluntuottajien toimesta tai, jotka muutoin on tarkoituksenmukaista tuottaa hankkimalla ne yksityiseltä palveluntuottajalta.
Oman palvelutuotannon on kuitenkin oltava riittävää ja laaja-alaisesti toiminta-alueen tehtävät kattavaa. Kullakin sektorilla, kuten esimerkiksi perustason suunhoidossa, ikääntyneiden, vammaisten, kuntoutuksen tai lastensuojelun palveluissa tai jollakin lääketieteen erikoisalalla, on oltava riittävästi myös hyvinvointialueen omaa osaamista. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvinvointialue ei voi kokonaan ulkoistaa kyseisen sektorin palveluita. Myös osittain ulkoistettavan palvelun kriittisyyteen (esimerkiksi päivystystoiminta) on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Oman osaamisen varmistaminen
Oman tuotannon tulee edellä todetulla tavalla olla riittävän laajaa sekä osaamisen puolesta kattavaa. Oman palvelutuotannon tulee muodostaa toiminnan ydin siten, että eri toiminnoissa tarvittava oman henkilöstön palvelutuotantoon liittyvä osaaminen sekä toiminnan vakaus on turvattu, eikä palvelutuotanto vaarannu häiriötilanteissa. Esimerkiksi yksityisen palveluntuottajan konkurssitilanteessa hyvinvointialueen tulee kyetä huolehtimaan kyseisistä palveluista oman palvelutuotantonsa riskienhallinta- ja varautumisjärjestelyjen kautta.
Hyvinvointialueen on kyettävä sopeuttamalla ja varautumalla huolehtimaan vastaavista palveluista kaikissa häiriötilanteissa.
Varautuminen poikkeustilanteisiin
Hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa tulee tarkastella myös eri palvelualojen ja palvelujen henkilöstön sekä muiden voimavarojen kannalta kokonaisuutena siten, että jonkin palvelualan (esimerkiksi asumispalvelujen) häiriötilanteessa voidaan hyödyntää akuutisti myös muiden hyvinvointialueen palvelualojen (esimerkiksi kotipalvelujen) henkilöstöä ja resursseja.
Palvelutuotannon hajauttaminen riskienhallinnan keinona
Hyvinvointialueen on varauduttava etukäteen palvelutoiminnan erilaisiin häiriöihin ja otettava ne huomioon riskienhallinnassaan. Esimerkiksi hajauttamalla palveluhankinnat useammalle yksityiselle palveluntuottajalle sen sijaan, että keskitetään palveluhankinnat vain yhdelle tai muutamalle tuottajalle, voidaan paremmin varautua niihin riskeihin, joita yhden suuren palveluntuottajan ajautuminen konkurssimenettelyyn tai muu äkillinen toiminnan katkeaminen voisi aiheuttaa.
Ylikapasiteetin ylläpitäminen ja taloudellisuus
Hallituksen esityksen mukaan varautuminen erilaisiin kriisi- ja päivystystilanteisiin saattaa edellyttää hyvinvointialueelta vähäisessä määrin palvelutuotannon ylikapasiteetin ylläpitämistä näitä tilanteita varten. Todellisuus näyttää, miten tämä on taloudellisesti mahdollista palveluntuotannon kustannustehokkuuden näkökulmasta.
Toimivat palvelut ovat kaiken A ja O
Riittävä oma palvelutuotanto ei ole käsitteenä yksiselitteinen, ja siihen liittyy monia erilaisia asioita, jotka hyvinvointialueen on huomioitava. Käytännössä hyvinvointialueiden tulkinnat riittävästä omasta palvelutuotannosta voivat vaihdella myös alueen erityispiirteiden mukaisesti. Olennaista kuitenkin on muistaa, ettei palvelujen ulkoistamista ole sote-uudistuksen myötä kielletty. Erityisesti tukipalveluissa ostopalvelut saattavat olla jopa välttämättömiä tukipalveluiden laadun, osaamisen ja kustannustehokkuuden turvaamiseksi. Vastaavasti tietyt palvelut luonteensa puolesta saattavat parhaiten soveltua ulkoistettavaksi. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi asumispalvelut, kuntouttavat palvelut sekä työvoiman vuokrauspalvelut.
Erilaisista epäselvyyksistä ja tulkintavaikeuksista huolimatta olennaisinta on se, että hyvinvointialueet onnistuisivat ratkaisemaan mahdollisimman järkevästi niitä monia haasteita, joita sote-palvelujen kustannustehokkaaseen tuottamiseen tällä hetkellä liittyy.
Tekstin on kirjoittanut PTCS:n senior asiantuntija varatuomari Saara Haukipuro.
Lue myös Hyvinvointialueille siirtyneiden sote-palveluiden kilpailutukseen tarvitaan resursseja ja osaamista.
Haluatko oppia lisää sote-palveluista?
PTCS:n julkisten hankintojen koulutuskalenterista löytyy myös Sosiaali- ja terveyspalveluiden julkiset hankinnat -koulutus. Tutustu 25.5.2023 klo 9-16 järjestettävään koulutukseemme ja ilmoittaudu mukaan.
Jos sote-palveluiden kilpailuttaminen mietityttää, me autamme.
PTCS auttaa kaikissa julkisiin hankintoihin liittyvissä kysymyksissäsi. Kokeneet asiantuntijamme ovat käyttävissäsi myös, jos kaipaat tukea tai neuvoja sote-palvelujen kilpailuttamisessa. Ota yhteyttä Laura Mäkeen, lähetä viesti info@ptcs.fi tai pyydä tarjous.
Tags: Julkiset hankinnatosaaminensota-paveluhankinnatsote-uudistust