Tilaajavastuulaki – pakollinen paha vai hyödyllinen työkalu?

Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä, eli tilaajavastuulaki, on ollut voimassa jo vuodesta 2007 lähtien, mutta edelleen sen soveltaminen julkisissa hankinnoissa aiheuttaa monelle päänvaivaa. Mitä laki antaa ja mitä se ottaa? Ja ennen kaikkea, miten tilaajavastuulain mukanaan tuomat velvoitteet on huomioitava julkisissa tarjouskilpailuissa? Missä asetamme vaatimukset ja mitkä ovatkaan hankintayksikön keinot, jos tarjouskilpailun on voittamassa yritys, joka ei ole huolehtinut yhteiskunnallisista velvoitteistaan? 

Laki velvoittaa selvittämään, muttei toimimaan

Tilaajavastuulain ytimessä on laissa säädetty selvitysvelvollisuus. Työsuorituksen tilaajan on ennen sopimuksen solmimista pyydettävä tilaajavastuulain 5 § ja 5a §:ssä yksilöidyt selvitykset. Mikäli tilaaja ei täytä selvitysvelvollisuuttaan, voidaan sille määrätä laiminlyöntimaksu. Aiemmin julkaisemassamme blogissa Tilaajavastuu ja selvitysvelvollisuus – miten välttyä laiminlyöntimaksulta on paneuduttu tarkemmin tähän aiheeseen.   

Psst… Muistathan säilyttää ennen sopimuksen solmimista pyytämäsi selvitykset vähintään kaksi vuotta sopimuksen päättymisen yli! 

Tilaajavastuulaki ei sisällä välineitä tilanteeseen, jos selvitysten perusteella käykin ilmi, ettei työn suorittaja ole täyttänyt yhteiskunnallisia velvoitteitaan. Tilaajavastuulaissa on itseasiassa ainoastaan yksi sopimuksen tekemisen kieltoon viittaava kohta, joka liittyy laiminlyöntimaksuun. Kohdan mukaan laiminlyöntimaksu voidaan määrätä, jos tilaaja on tehnyt sopimuksen, vaikka hänen olisi täytynyt tietää, että toisella osapuolella ei ole tarkoitustakaan täyttää sopimuspuolena ja työnantajana lakisääteisiä maksuvelvoitteitaan. Miten voisi tietää, onko toisella osapuolella tarkoitus täyttää velvollisuutensa? Hallituksen esityksessä ajatus on ehkä kuvattu selkeämmin: tilaajan on täytynyt saamastaan tarjouksesta käsittää, että kyseessä olevaa työtä ei voida tehdä tarjotulla hinnalla sopimuksenmukaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi siten, että sopimusosapuoli samalla huolehtisi myös yhteiskunnallisista velvoitteistaan, kuten verojen ja vähimmäispalkkojen maksamisesta. 

Huomasithan kytköksen hankintalain 96 §:ään, jossa säädetään menettelyistä, kun saadaan poikkeuksellisen halpa tarjous? 

Muunlaisissa tilanteissa tilaajan ei siis tarvitse kuin pyytää tilaajavastuulaissa edellytetyt selvitykset ja säilyttää ne vaaditun ajan. Vastuullinen tilaaja kuitenkin voi halutessaan varmistaa, ettei sen sopimuskumppaniksi päädy yhteiskunnallisia velvoitteita laiminlyöviä toimijoita. Tällöin tilaajan on kirjattava tarjouspyyntöönsä tähän liittyviä vaatimuksia ja sopimusehtoja. Muutoin tilaajan mahdollisuudet toimia ovat hyvin rajalliset.  

Tilaajavastuuvaatimusten paikka

On mielestäni kohtalaisen yksinkertaista kirjoittaa tarjouspyyntöön vaatimus, jonka mukaisesti voittavalta tarjoajalta tullaan pyytämään nähtäväksi alle kolme kuukautta vanhat tilaajavastuulain tarkoittamat selvitykset ennen sopimuksen solmimista. Mutta miten hankintayksikön pitäisi toimia, jos se haluaa estää yhteiskunnallisia velvoitteita laiminlyövien yritysten päätymisen sopimuskumppaniksi? 

Yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan (ESPD-lomakkeen) käyttöön liittyvien oikeustapausten yhteydessä on noussut esiin erityisesti se, miten tilaajavastuulakiin liittyvät vaatimukset tulee asettaa EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa. Tilaajavastuun selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvat teemat ovat itseasiassa kohtalaisen hyvin edustettuina hankintalain 80 §:n mukaisissa pakollisissa ja 81 §:n mukaisissa harkinnanvaraisissa poissulkuperusteissa, ja löytyvät sitä myöden myös ESPD-lomakkeelta. Niiden perusteella on siis mahdollista poissulkea tarjoaja, joka on laiminlyönyt yhteiskunnallisia velvoitteitaan. 

Hankintayksikkö voi myös laatia hankinta-asiakirjoihinsa tilaajavastuulakiin liittyviä, tarjoajia sitovia hankintalain 98 §:n mukaisia erityisehtoja. Esimerkkinä tästä on EU-kynnysarvon ylittävä hankinta, jossa hankintayksikkö oli asettanut erityisehdon, joka koski alalla voimassa olevan yleissitovan työehtosopimuksen noudattamista palvelun tuottamiseen liittyvissä työsuhteissa. Ratkaisussaan H182/2022 MAO piti tällaista erityisehtoa hyväksyttävänä.  

Myös sopimukseen on syytä sisällyttää tilaajavastuulain selvitysvelvollisuuteen liittyviä ehtoja, jotka ovat valmiina esimerkiksi JYSE 2014 Palvelut -ehdoissa. Myös tilanteet, joissa sopijapuoli laiminlyö yhteiskunnallisia velvoitteitaan sopimusaikana, kannattaa pyrkiä huomioimaan sopimusehdoissa, jotta sopimus on tarvittaessa irtisanottavissa. 

Blogin on kirjoittanut PTCS:n asiantuntija, HTM Jari Nieminen. 

Haluatko kuulla lisää?

PTCS järjestää 31.5.2023 klo 9.00–12.00 Tilaajavastuu julkisissa hankinnoissa -koulutuksen, jossa tekstin kirjoittaja Jari Nieminen pureutuu tilaajavastuulain soveltamiseen julkisissa hankinnoissa. Koulutuksen tavoitteena on tarjota perustiedot siitä, miksi tilaajavastuulakia tulee soveltaa, miten selvitysvelvollisuus täytetään sekä mitä tietoja sopimuksen tekijän tulee pyytää ja milloin. Lopuksi kuulet, mitä seuraamuksia viranomainen voi määrätä, jos selvitysvelvollisuutta ei noudateta. 

Webinaari toteutetaan Microsoft Teamsilla. Osallistumiseen riittää verkkoselain ja hyvä internetyhteys eli et tarvitse Teams-sovellusta koneellasi. Tilaisuus on aidosti vuorovaikutteinen – pääset koulutuksen aikana kysymään ja kommentoimaan suullisesti ja chatissa. Lisäksi saat koulutuksesta tallenteen, joka on katsottavissa 7 vuorokauden ajan.  Lisätiedot ja ilmoittautuminen >> 

Tarvitsetko apua tilaajavastuulain huomioimiseen julkisissa hankinnoissa?

PTCS auttaa kaikissa julkisiin hankintoihin liittyvissä kysymyksissäsi. Meiltä saat apua hankintamenettelyn valinnasta aina sopimuksen laatimiseen ja mahdolliseen riidanratkaisuun saakka.  Ota yhteyttä Laura Mäkeen tai lähetä viesti info@ptcs.fi tai pyydä tarjous. 

 


Tags: Julkiset hankinnattilaajan selvitysvelvollisuus

Arkisto: Tilaajavastuulaki – pakollinen paha vai hyödyllinen työkalu?