Lainsäädännön soveltaminen turvallisuusorientoituneisiin hankintoihin
Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista (1531/2011) eli putu-laki mielletään yleensä turvallisuusviranomaisten ja ylimmän valtionjohdon työkaluksi. Ja näin pitkälle onkin. Yhteiskunnan turvallisuus ei kuitenkaan rajaudu vain edellä mainittuihin organisaatioihin. Arjen jatkuminen ja kansallinen turvallisuus on kiinni paitsi yksittäisistä tekijöistä, myös kokonaisuudesta.
Turvallisuustekijöihin joudutaan kiinnittämään luonnollisesti huomioita kaikissa organisaatioissa, mutta miten se huomioidaan hankintamenettelyssä?
Alla käyn läpi joitain sovellettavaan lakiin ja käytettävissä oleviin menettelyihin liittyviä tekijöitä. Alla en käsittele varsinaisten puolustustarvikkeiden hankintaa.
Turvallisuushankintoihin sovellettavia lakeja voidaan kuvata esimerkiksi seuraavasti:
Hankinnan valmistelussa ensimmäinen kysymys on, tarvitseeko turvallisuuteen liittyviä tekijöitä erityisesti huomioida menettelyn/sovellettavan lain näkökulmasta. Jos esimerkiksi ostetaan liiketunnistimella varustettuja valoja tai vaikkapa kulunvalvontajärjestelmä, on hyvin mahdollista, että hankinta voidaan kilpailuttaa normaalina hankintana. Mahdolliset turvallisuuteen liittyvät tekijät voidaan usein käsitellä sopimuskaudella salassa pidettävinä ja salassapito voidaan järjestää sopimusehdoin. Jos jo itse tarjouskilpailussa joudutaan käsittelemään salassa pidettäviä tietoja, hankintalain 62 § 2 momentin 6 kohdan mukaan voidaan tällaisia dokumentteja lähettää postitse, käytännössä yleensä salassapitosopimusta vastaan. Tämä hieman nostaa turvatasoa, mutta ongelmana on, että tietoa saavien joukkoa ei voida rajata. Toinen mahdollisuus on käyttää neuvottelumenettelyä ja käsitellä salassa pidettäviä asioita vasta neuvotteluvaiheessa (salassapitositoumusta vastaan). Tällöin etuna on, että salassa pidettäviä tietoja saavien joukko on rajattu ja ennalta karsittu. Myös rajoitettu menettely voi mielestäni toimia tässä.
Jos hankinta on turvallisuuden kannalta erityisen kriittinen, joudutaan harkitsemaan myös muita menettelyjä.
Putu-lain soveltaminen
Putu-lakia voidaan varsinaisten puolustushankintojen lisäksi soveltaa turvallisuushankintoihin, joissa hankitaan tavaroita, palveluita tai rakennusurakoita, jotka on tarkoitettu käytettäväksi turvallisuustarkoituksiin ja jos hankinnan toteuttamiseksi annetaan, laaditaan tai käsitellään turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja. Turvallisuushankintoja voivat olla edellisen lisäksi myös sellaiset tavarat, rakennusurakat tai palvelut, jotka liittyvät turvallisuushankintana hankitun tavaran johonkin elinkaaren vaiheeseen. Edellytyksenä on, että ko. tavaraa ei voitaisi käyttää tarkoituksenmukaisella tavalla ilman tätä hankinnan kohteena olevaa tavaraa, palvelua tai rakennusurakkaa.
Itse hankittavan tavaran, rakennusurakan tai palvelun ei tarvitse olla ”puukko tai pamppu” vaan oleellista on sen käyttö turvallisuustarkoitukseen ja turvaluokiteltujen asiakirjojen mukanaolo.
Putu-laki mahdollistaa muun muassa sen, että tarjouspyyntöä ei tarvitse julkaista hankintailmoitusvaiheessa. Se mahdollistaa myös sellaisen tarjoajan poissulkemisen, jonka luotettavuus on todettu siinä määrin riittämättömäksi, että valtion turvallisuudelle aiheutuvaa riskiä ei voida sulkea pois. Lisäksi alle EU- kynnysarvon jäävissä hankinnoissa (tavarat ja palvelut 431 000 euroa ja rakennusurakat 5 382 000 euroa), hankintayksikkö voi pyytää tarjouksen suoraan yhdeltä toimittajalta. Tämän edellytyksenä on, että tarjouskilpailua ei voida järjestää maanpuolustukseen, valtion turvallisuuteen tai huoltovarmuuteen liittyvistä perustelluista syistä.
Kuntien tekemät turvallisuushankinnat
Turvallisuushankinnoiksi ei yleensä katsota kuntien tekemiä hankintoja. Tosin kuntien tekemä hankinta voi olla turvallisuushankinta, jos hankinnassa käsiteltäisiin valtion turvallisuusviranomaisen turvallisuusluokiteltuja tietoja ja hankinta liittyisi esimerkiksi väestön toimeentulon kannalta keskeisen järjestelmän suojaamiseen. Tällöin järjestelmän on oltava myös valtion turvallisuuden kannalta kriittinen. Turvallisuushankintoja saattavat tehdä myös esimerkiksi sähköverkkojen osalta sellaiset hankintayksiköt, joihin sovelletaan erityisalojen hankintalakia.
Sekä hankintalaissa että erityisalojen hankintalaissa ja myös putu-laissa salassa pidettävät hankinnat on suljettu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Samoin lakien ulkopuolelle on suljettu hankinnat, joissa lain soveltaminen velvoittaisi hankintayksikköä toimittamaan tietoja, joiden julkaiseminen on vastoin valtion keskeisiä turvallisuusetuja. Tällaisia hankintoja voivat olla esimerkiksi kriisivalmiuteen ja varautumiseen liittyvät hankinnat. Hankintalain ja erityisalojen hankintalain ulkopuolelle jäävät myös ne hankinnat, joiden toteuttaminen edellyttää lakiin perustuvia, erityisiä turvatoimenpiteitä.
Salassa pidettävä hankinta on luonnollisesti salainen. Toisin sanoen edes hankinnan olemassaolosta ei anneta tietoja. Jos hankintaan ei sovelleta hankintalakeja siksi, että lain soveltaminen velvoittaisi hankintayksikköä toimittamaan salassa pidettäviä tietoja – joiden julkaiseminen on vastoin valtion keskeisiä turvallisuusetuja – voi itse hankinnan olemassaolo olla julkinen. Esimerkkinä vaikkapa jokin kriisiaikoihin varautumiseen liittyvä hankinta.
Turvallisuuteen liittyvät kriittisimmät hankinnat on säädelty joustavasti. Sen sijaan jonkin verran hankaluuksia saattaa tulla eteen esimerkiksi kunnan toteuttamassa, hieman kriittisemmässä hankinnassa, joka ei kuitenkaan ole salassa pidettävä eikä kohdistu valtion turvallisuuteen tai huoltovarmuuteen. Hyvällä etukäteissuunnittelulla kuitenkin yleensä selvitään näistäkin.
Tekstin on kirjoittanut PTCS:n asiantuntija Tapio Lahtinen.
Kuuluvatko puolustus- ja turvallisuushankinnat sinun tehtäväkenttääsi? PTCS:ltä saat apua kaikissa julkisiin hankintoihin ja hankintalakeihin liittyvissä kysymyksissäsi. Lähetä viesti info@ptcs.fi.
Tutustu myös aiempaan blogiimme Milloin voin tehdä putu-hankinnan kilpailuttamatta?.
