Hankintalain ”korjaussarja II” etenee

Hankintalakia uudistetaan jo toista kertaa tämän hallituskauden aikana. Hankintalain ns. ensimmäinen korjaussarja tuli voimaan heinäkuussa 2021. Nyt pyörät pyörivät jälleen, sillä hallitus antoi elokuun lopussa eduskunnalle hankintalain muuttamista koskevan hallituksen esityksen. 

Millaisia muutoksia hankintalakiin on tällä toisella korjaussarjalla ehdotettu tehtävän? Tässä koosteessa nostan esiin mielestäni keskeisimmät hallituksen esityksen kohdat. Samalla ruodin myös muutosten sisältöä ja niiden tarpeellisuutta. 

Ehdotettujen muutosten soveltamisala ja voimaantulo

Hallituksen esityksessä (HE 115/2022 vp) ehdotetaan muutoksia hankintalakiin, erityisalojen hankintalakiin sekä rikosrekisterilakiin. Nyt käsittelyssä olevalla korjaussarja II:lla pyritään ensimmäisen korjaussarjan tavoin vastaamaan hallitusohjelman tavoitteisiin muun muassa hankintojen vastuullisuuden kasvattamisesta. Suurin osa esityksen tavoitteista liittyy suoraan nykyiseen hallitusohjelmaan. Toisaalta nyt ehdotetuilla uusilla muutoksilla on myös tarkoitus korjata joitain teknisiä virheitä ja puutteita. Ehdotetut muutokset koskevat sekä kansallisia että EU-kynnysarvot ylittäviä hankintoja. Muutosten on tarkoitus astua voimaan vuoden 2023 alusta. 

Kooste ehdotetuista muutoksista

Hankintojen vastuullisuuden edistäminen jatkuu

Kuten edellä mainitsin, hankintojen vastuullisuuden kehittäminen korostui jo hankintalain vuonna 2021 voimaan tulleessa ensimmäisessä korjaussarjassa. Tutustu aiempaan blogiimme Hankintalaki muuttuu jälleen, jossa käsittelemme hankintalakiin aiemmin tehtyjä muutoksia. Nyt työ vastuullisuuden edistämiseksi hankinnoissa jatkuu. 

Ympäristönäkökohdat korostuvat entisestään

Vastuullisuuden korostamisella tarkoitetaan annetussa hallituksen esityksessä ennen kaikkea ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien huomioimisen lisäämistä hankinnoissa. Esityksessä ehdotetaan, että rikoslain 48 luvun mukaiset törkeät ympäristörikokset lisättäisiin ehdokkaiden tai tarjoajien poissulkuperusteisiin hankintalain 80 §:n 2 momenttiin. Ehdotettu lisäys on mielestäni sinällään hyvä, mutta sen soveltaminen ei nähdäkseni olisi kovinkaan yksioikoista ainakaan nyt ehdotetussa muodossaan. Voidaankin kysyä, asetetaanko kotimaiset ja ulkomaiset tarjoajat jatkossa eriarvoiseen asemaan tarjouskilpailuissa? Näin yleiseen säännökseen liittyy mielestäni paljon epävarmuutta, koska ympäristörikosten tunnusmerkistöt, viranomaisten valvontavalta ympäristöä koskevissa rikoksissa sekä myös syytekynnys vaihtelevat eri maissa. 

Hallituksen esitysluonnoksesta sai mielestäni sen käsityksen, että säännökseen lisättävät ympäristörikokset pakollisina poissulkuperusteina koskisivat myös alihankkijoita. Luonnoksesta saattoi saada kuvan, ettei hankintayksiköllä olisi harkintavaltaa sen suhteen, tarkastaako se törkeitä ympäristörikoksia koskevat poissulkuperusteet alihankkijoilta vai ei. Hallituksen esitykseen kyseisestä kohdasta on kuitenkin poistettu alihankkijaa koskeva maininta. Tämä on mielestäni hyvä korjaus, sillä hankintayksikön velvollisuus tarkastaa rikosrekisteriotteet tarjoajan kaikilta alihankkijoilta aiheuttaisi valtavan työtaakan hankintayksiköissä. Mainittakoon myös, että esitysluonnoksessa ollut ehdotus siitä, että korjaavien toimenpiteiden esittäminen laajennettaisiin koskemaan myös alihankkijoita, ei ole enää mukana esityksessä. 

Ympäristönäkökohtien huomioimisen osalta esitettiin myös, että hankintalain tavoitteita koskevaa 2 §:ää muutettaisiin. Muutosehdotuksen tarkoituksena on korostaa lain tarkoitusta ympäristölle ystävällisten hankintojen toteuttamisessa. Jo nykyisellään lain tavoitteissa mainitaan kestävien hankintojen tekemisen edistäminen. Kestävillä hankinnoilla tarkoitetaan kestävän kehityksen teemojen mukaisia hankintoja eli nimenomaan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä hankintoja. Siksi 2 §:n muuttaminen ehdotetulla tavalla ei asiallisesti tuo lain tavoitteisiin mitään lisää, eikä muutos mielestäni ole tarpeellinen. Muutos olisi mielestäni lähinnä näennäinen, ja saattaisi vain lisätä tulkinnanvaraisuutta ja oikeudellista epävarmuutta. 

Alihankkijoiden poissulkemista selkeytetään

Hallitus esittää, että alihankkijoiden poissulkemista koskevaa 78 §:ää muutetaan pakollisten ja harkinnanvaraisten poissulkuperusteiden osalta. Hankintayksiköillä olisi edelleen harkintavaltaa sen osalta, arvioivatko ne alihankkijoiden soveltuvuusvaatimuksia hankintalain 80 ja 81 §:n mukaisesti. Muutos tulisi koskemaan tilannetta, jossa hankintayksikkö tarkastaessaan alihankkijan poissulkuperusteita havaitsee, että alihankkijaa koskee pakollinen poissulkuperuste. Tällaisessa tilanteessa hankintayksikkö olisi ehdotuksen mukaan velvollinen vaatimaan tarjoajaa vaihtamaan alihankkijan. Säännös vastaisi tällöin sitä, mitä ehdokkaan ja tarjoajan poissulkemisesta on säädetty. 

Laadun merkitys kasvaa entisestään

Hallitusohjelmassa on asetettu yhdeksi tavoitteeksi kehittää hankintalakia niin, että se ohjaa hankintayksiköitä huomioimaan kokonaistaloudellisen edullisuuden kriteereinä ensisijaisesti hinta-laatusuhteen ja kokonaiskustannukset. Tavoitteena on, että pelkkää hankintahintaa käytettäisiin tarjousten valintaperusteena vain rajatusti. 

Hallituksen esityksen tavoitteena on myös edistää hankintojen läpinäkyvyyttä ja avoimuutta laadun huomioimisen osalta. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että hankintayksiköllä olisi velvollisuus perustella hankintapäätöksessä, miten laatu on huomioitu hankintamenettelyssä. Hankintayksikön olisi kuitenkin edelleen mahdollista määritellä ja toteuttaa hankintansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Esityksen mukaan hankintapäätöksen perusteluissa olisi riittävää kertoa vain keskeisimmät toimet, joilla hankintayksikkö on huomioinut laadun toteutumisen tarjouskilpailussa.  

Hankintapäätöksen perusteluvelvollisuuden laajentaminen lisää mielestäni hankintayksiköiden taakkaa. Muutos ei myöskään perustu hankintadirektiiviin. Jo nykyinen hankintalaki velvoittaa hankintayksikön perustelemaan halvimman hinnan käyttämisen kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena muissa kuin tavarahankinnoissa. 

Hankintojen kaksikielisyyttä edistetään

Hallitusohjelman mukaan hankinnoissa edistetään kaksikielisiä hankintoja. Pyrkimyksenä on, että hankintayksiköillä olisi tosiasialliset mahdollisuudet noudattaa kielilain vaatimuksia silloin, kun ne ilmoittavat hankinnoistaan. Ehdotetun muutoksen myötä hankintayksiköillä olisi jatkossa mahdollista julkaista hankintailmoitus samanaikaisesti usealla eri kielellä.  

Esitysluonnokseen oli kirjattu kohta, jonka mukaan hankintailmoitus olisi julkaistava suomen ja ruotsin kielellä sen mukaisesti, mitä kielilaissa säädetään. Lausuntokierroksella kohta sai runsaasti kritiikkiä. Hallituksen esityksestä velvollisuus onkin poistettu. Sen sijaan esityksen mukaan hankintayksiköllä olisi mahdollisuus jatkossa julkaista hankintailmoitus samanaikaisesti sekä suomen että ruotsin kielellä. Hankintayksiköillä olisi siis edelleen mahdollisuus julkaista ilmoitus ainoastaan toisella näistä kielistä.  

KKV:n valvontavallan määräaikaa pidennetään  

Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvontavallan osalta hankintalain 141 §:ssä on nyt säädetty, että esitys markkinaoikeudelle on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa hankintasopimuksen tekemisestä. Tätä määräaikaa on korjaussarjassa ehdotettu pidennettäväksi 12 kuukauteen. 

Mitä jäi käteen?

Lausuntokierros poiki lukuisia kriittisiä lausuntoja. Valtaosa lausunnonantajista kannatti kyllä ehdotusten taustalla olevia tavoitteita, siis esimerkiksi hankintojen vastuullisuuden ja laadun korostamista. Moni oli kuitenkin sitä mieltä, ettei näihin tavoitteisiin pääseminen edellytä hankintalainsäädännön muuttamista. Tavoitteita voitaisiin sen sijaan lähestyä muilla keinoin, kuten hankintaosaamista ja -neuvontaa kehittämällä ja hyviä käytäntöjä jakamalla. Lausunnoista kävi myös ilmi huoli siitä, että sääntelyä lisäämällä hankintalainsäädäntö vain monimutkaistuu ja tulkintaongelmat lisääntyvät. Hansel esitti omassa lausunnossaan, että hankintalakia tulisi uusien velvoitteiden säätämisen sijaan keventää ja lisätä näin hankintayksiköiden harkintavaltaa strategisten tavoitteidensa toteuttamisessa.  

Lausunnoissa korostettiin myös sitä, että ehdotetut muutokset lisäisivät toteutuessaan hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa, soveltamishaasteita ja oikeudellista epävarmuutta. Tulkintahaasteiden lisääntymisen myötä myös hankintaprosessit voisivat pidentyä, kilpailu vähentyä ja vaikutukset julkiseen talouteen voisivat lopulta olla ei-toivottuja. 

Koosteen on laatinut PTCS:n asiantuntija Sara Taivainen. 

Tuottaako hankintalain tai sen muutosten tulkinta päänvaivaa? – PTCS:ltä saat apua.

PTCS:n asiantuntijat tuntevat hankintalain läpikotaisin ja osaavat tulkita myös siihen esitettyjä tai jo toteutettuja muutoksia. Kun tarvitset apua lain tulkinnassa. Lähetä viesti info@ptcs.fi.