Aiheuttaako uusi hallitusohjelma lisää painetta julkisiin hankintoihin?

Tämä sisältö saattaa sisältää vanhentunutta tietoa, sillä se on julkaistu vuonna 2019

Uusi hallitusohjelma on julkaistu. Julkiset hankinnat ja hankintalaki ovat varsin näkyvästi nostettu esille hallitusohjelman eri tavoitteissa ja toimenpiteissä. Tästä päätellen hankintojen tekemiseen on odotettavissa useita uudistuksia.

Hallitusohjelman keskeisimmät hankintoja koskevat linjaukset

1. Hankintaosaamisen tason kehittäminen
   Julkisten hankintayksiköiden osaamiseen panostetaan koulutuksen ja parhaiden käytäntöjen levittämisen avulla.
2. Laatuarvioinnin nostaminen hankinnoissa
   Hankintalakia kehitetään siten, että se ohjaa hankintayksikköitä huomiomaan kokonaistaloudellisuuden kriteereinä ensisijaisesti hinta-laatusuhteen ja kokonaiskustannukset. Pelkkää hankintahintaa ohjataan käyttämään kriteerinä vain rajatusti.
3. Kestävien hankintojen lisääminen ja ilmastoystävällisten ruokapalveluiden huomioiminen
   Hankintalaki velvoittaa jatkossa yhä enemmän kestävien hankintojen tekemiseen. Lakia on suunniteltu muutettavan siten, että hiili-
   ja ympäristöjalanjälki sisällytetään hankintakriteereihin ympäristövaikutuksiltaan merkittävissä hankinnoissa. Esimerkiksi joukkoliikenteen vähäpäästöisen kaluston käyttöönottoa vauhditetaan. Vähäpäästöisten ajoneuvojen osuus palveluhankinnoissa tulee olemaan 41 % vuoteen 2025 mennessä ja 59 % vuoteen 2030 mennessä. Ruokapalveluiden osalta lisätään kotimaisen ja kasvispainotteisen ruoan osuutta. Julkisten ruokahankintojen raaka-aineilta ja tuotantotavoilta edellytetään kansallisen lainsäädännön vaatimusten täyttymistä.
4. Innovatiivisten hankintojen vauhdittaminen
   Hankinnoilla vahvistetaan teknologista kehitystä, mutta myös laajemmin kestävää kehitystä, innovatiivisuutta sekä elinkaaritaloudellisuutta. Innovatiivisten hankintojen määrää lisätään 10 %:iin julkisista hankinnoista vaalikauden loppuun mennessä. Näin kehitetään palveluja, luodaan kasvua ja mahdollistetaan referenssimarkkinoiden kehittymistä. Innovatiivisten hankintojen riskien jakamiseksi otetaan käyttöön oma työkalunsa ja samalla vauhditetaan kestäviä ja innovatiivisia hankintoja koskevien hyvien käytäntöjen yleistymistä. Lisäksi selvitetään mahdollisuudet hajauttaa innovatiivisten hankintojen riskiä laajemmalle esimerkiksi riskirahastojen perustamisen kautta.
5. Hankintojen vastuullisuuden korostaminen
   Tavoitteena on myös lisätä hankintojen vastuullisuutta. Vastuullisuuden parantamiseksi arvioidaan hankintalain ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisten rikkomusten poissulkemisperusteiden laajentamistarpeet sekä keinot korostaa yritys- ja verovastuullisuutta. Kehittämispäätökset tehdään tämän arvioinnin pohjalta. Hallituksen tavoitteena on myös, että julkisiin hankintoihin asetetaan ehto sosiaalisesta työllistämisestä.

Hallitusohjelman viesti: hankinnoista saatava enemmän irti jatkossa

Kuten yllä olevasta käy ilmi, hallitusohjelma liittää julkisiin hankintoihin monia tärkeitä ja ajankohtaisia, mutta samalla myös erittäin kunnianhimoisia tavoitteita. Hallitusohjelman viestinä voidaan pitää sitä, että tulevaisuudessa kilpailutuksissa on huomioitava paremmin muun muassa ympäristöystävällisyyteen, sosiaaliseen vastuullisuuteen sekä innovatiivisuuteen liittyvät näkökulmat. Hallitusohjelmassa tavoitteena oleva jopa 10 prosentin innovatiivisten hankintojen määrä on kaksinkertainen Juha Sipilän hallitusohjelmaan verrattuna. Myös laadun huomioimista tulisi hallitusohjelman perusteella korostaa enemmän jatkossa.

Mainitut tavoitteet ovat hyviä ja toivottavia, koska julkisissa hankinnoissa piilee valtavasti potentiaalia. Kilpailutusten ei tarvitse olla pelkästään mekaanista tavaroiden ja palvelujen hankintaa. Huolellisesti suunnitellut ja fiksusti toteutetut hankinnat ovat avain myös hallitusohjelmassa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Hankintayksiköiden ja tarjoajien työ on haastavaa

Tavoitteiden ja vaatimusten lisääntyessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että monet hankintayksiköt kärsivät resurssipulasta jo nyt. Hankintoja tehdään usein kiireisillä aikatauluilla ja muiden töiden ohella. Sama pätee erityisesti tarjouksia laativiin pk-yrityksiin. Kokemattomalle hankkijalle ja tarjoajalle on hankinnoissa nykyiselläänkin paljon pureksittavaa. Sekä kilpailutusten järjestäminen että tarjousten jättäminen ovat aikaa vieviä prosesseja, joissa kokeneellakin tekijällä kuluu helposti rutkasti aikaa.

Tämän vuoksi hallitusohjelman kirjaus hankintaosaamisen tason kehittämisestä on ensiarvoisen tärkeä asia. Toisaalta hallitusohjelmassa voidaan tältä osin nähdä pientä ristiriitaa: ohjelmassa on annettu suuri painoarvo pyrkimyksille ”monimutkaisempia” – kuten innovatiivisia – hankintoja kohti, vaikka usein jo ns. perushankinnat voivat olla haastavia sekä hankintayksikölle että yrityksille.

Tuoreen tutkimuksen mukaan hankintojen kilpailutukset vaikuttavat olevan ylipäänsä jonkinlaisissa hankaluuksissa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksesta ”Anatomy of Public Procurement” käy ilmi, että kilpailuttamisen tavoite julkisten varojen mahdollisimman tehokkaasta käytöstä ei toteudu. Tutkimuksesta on myös julkaistu tiedote  Julkiset kilpailutukset eivät houkuttele yrityksiä. Aidon kilpailun aikaansaamiseksi ja hyvien tulosten takaamiseksi julkisten hankintojen avulla pitäisi pystyä haastamaan markkinoita nykyistä rohkeammin, kuten PTCS:n toimitusjohtaja Saila Eskola kirjoittaa blogissaan Miksi julkiset hankinnat vaativat rohkeutta? Jollei hankintojen ”peruskaavaa” saada toimimaan, on hankalaa hypätä vieläkin haastavampiin kilpailutuksiin, kuten innovatiivisiin hankintoihin.

Pitääkö hankintalakia muuttaa?

Kuten edellä on todettu, hallitusohjelma antaa viitteitä siitä, että ainakin osaan ohjelmassa esitetyistä muutoksista pyrittäisiin nykyistä hankintalakia muuttamalla. Ohjelmassa todetaan tavoitteeksi muun muassa, että hankintoihin asetetaan ehto sosiaalisesta työllistämisestä. Lisäksi suunnitteilla on hankintalain kehittäminen laatua paremmin huomioivaan suuntaan ja eräiden poissulkuperusteiden laajentaminen sekä hiili- ja ympäristöjalanjäljen sisällyttäminen hankinnan kriteereihin tietyissä hankinnoissa.

Suunniteltujen muutosten taustalla olevat tavoitteet ovat toivottavia ja ymmärrettäviä, mutta hankintalain muutostarpeita on harkittava tarkoin. Nyt voimassa oleva laki antaa paljon eväitä esimerkiksi sosiaalisen vastuullisuuden huomioimiseen, unohtamatta myöskään ympäristöystävällisiä hankintoja. Jos hallitusohjelman tavoitteisiin pyritään lakia muuttamalla ja velvoitteita lisäämällä, on riskinä kuitenkin tarpeettoman suuren taakan kasaaminen sekä hankintayksiköille että tarjoajayrityksille. Suunnittelun edetessä tulisi pitää mielessä erityisesti edellä mainittu VATT:in tutkimus, jonka mukaan julkiset kilpailutukset eivät nykyiselläänkään houkuttele yrityksiä. Mahdollinen lisäsääntely tuskin olisi omiaan muuttamaan tilannetta parempaan suuntaan. Lisäsääntely saattaisi olla haitallista myös ajatellen hallitusohjelman tavoitetta pk-yritysten kasvun edellytysten vahvistamisesta, sillä julkiset hankinnat ovat niille haastavia jo tälläkin hetkellä.

Kuten edellä todettiin, on hallitusohjelmassa tunnistettu erinomaisesti julkisten hankintojen käyttämätön potentiaali. Mahdolliset lain muutostarpeet pitäisi kuitenkin selvittää mahdollisimman tarkoin, jotta hyvää tarkoittavat muutokset eivät kääntyisi itseään vastaan. Nyt voimassa olevan lain käyttämätöntä potentiaalia voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin hankintayksiköiden osaamista kohentamalla.

Blogin on kirjoittanut PTCS:n asiantuntija, YTM Juho Lehtoviita.