Sidosyksiköiden kaupalliset tytäryhtiöt vaarantavat sidosyksikköaseman 

EUT antoi tammikuussa 2026 merkittävän päätöksen sidosyksikköhankinnoista. Päätös poikkeaa kansallisesta hankintalainsäädännöstä. EUT:n päätöksen myötä sidosyksiköt, jotka ovat perustaneet kaupallisia tytäryhtiöitä, eivät todennäköisesti enää täytä sidosyksiköille asetetun ulosmyyntikriteerin vaatimuksia. Riski laittomista suorahankinnoista sidosyksikköhankintojen osalta on ehkä juuri nyt suurempi kuin koskaan.  

C692/23, AVR-Afvalverwerking BV  

Euroopan unionin tuomioistuin (jatkossa EUT) on 15.1.2026 antanut ennakkoratkaisun C‑692/23, AVR-Afvalverwerking BV, jonka mukaan sidosyksikön ulosmyyntirajoja laskettaessa huomioidaan myös tytäryhtiöiden ulosmyynti. Ulosmyynnillä tarkoitetaan myyntiä muille tahoille kuin sidosyksikköön määräysvaltaa käyttäville omistajille. 

Tapauksessa Alankomaiden kunnat olivat hankkineet jätepalveluita omistamiltaan yhtiöiltä ilman kilpailuttamista direktiivin 2014/24/EU (hankintadirektiivi) sidosyksikköpoikkeuksen nojalla. Valittajayhtiön mukaan sidosyksikköpoikkeuksen edellytykset eivät olleet täyttyneet.  

EUT:n arvioitavaksi tuli asiassa seuraava ennakkoratkaisukysymys:  

Onko 12 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 12 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa, tulkittava siten, että edellytys, jonka mukaan yli 80 prosenttia määräysvallassa olevan oikeushenkilön toiminnoista on suoritettava niiden tehtävien täyttämiseksi, jotka se on vastaanottanut määräysvaltaa käyttäviltä hankintaviranomaisilta, kun tämän edellytyksen täyttyminen määritetään liikevaihtoa koskevan kriteerin mukaan ja kyseinen määräysvallassa oleva oikeushenkilö on konsernin emoyhtiö, edellyttää myös, että otetaan huomioon kaikkien kyseiseen konserniin kuuluvien yksiköiden liikevaihto tapauksen mukaan konsolidoidun liikevaihdon perusteella, taikka niiden yksiköiden, joiden kanssa kyseinen oikeushenkilö muodostaa taloudellisen kokonaisuuden unionin kilpailuoikeudessa käytetyn yrityksen käsitteen mukaisessa merkityksessä, yhteenlasketun liikevaihdon perusteella. 

EUT:n mukaan kilpailun vääristymisen estämistä koskevan tavoitteen toteutumisen kannalta merkitystä ei ole sillä, suorittaako määräysvallassa oleva oikeushenkilö itse suoraan taloudellista toimintaa tällaisille toimijoille vai suoritetaanko tämä toiminta muiden sellaisten yksiköiden kautta, jotka kuuluvat konserniin, jonka emoyhtiö kyseinen oikeushenkilö on. EUT katsoi siten, että sen määrittämiseksi, miten suuren osan toiminnoistaan määräysvallassa oleva oikeushenkilö käyttää määräysvaltaa käyttävien hankintayksiköiden hyväksi, on otettava huomioon muiden siihen konserniin, jonka emoyhtiö kyseinen oikeushenkilö on, kuuluvien yksiköiden toiminta ja siten niiden liikevaihto, kun kyse on kriteeristä, jota käytetään sen arvioimiseksi, täyttyykö hankintadirektiivin 12 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetty edellytys. 

EUT totesi, että sidosyksikkösääntelyn tavoitteiden toteutuminen ei voi jäädä riippuvaiseksi kyseisen konsernin rakenteesta. Näin tapahtuisi, jos huomioon ei otettaisi konsernin, jonka emoyhtiö määräysvallassa oleva yhtiö on, muiden yksiköiden toimintoja. Tästä nimittäin seuraisi, että kyseinen määräysvallassa oleva oikeushenkilö voisi helposti kiertää kyseistä säännöstä ja siinä asetettua edellytystä jakamalla keinotekoisesti toimintonsa ja antamalla tietyt toiminnot siihen konserniin, jonka emoyhtiö se on, kuuluvien yhtiöiden suoritettavaksi. 

EUT:n päätöstä asiassa C692/23 on sovellettava välittömästi ja se soveltuu lähtökohtaisesti myös oikeussuhteisiin, jotka ovat syntyneet tai jotka on perustettu ennen tulkintapyyntöä koskevaa tuomiota.

Katso myös Julkiset palvelussamme julkaistu lyhennelmä tapauksesta: Julkiset lyhennelmä 

Kaupalliset tytäryhtiöt ja kansallinen hankintalainsäädäntö 

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016, jatkossa hankintalaki) 15 §:ssä on säädetty sidosyksikköhankinnoista.  Kansallisessa hankintalaissa on EU:n hankintadirektiivistä (2014/24/EU) poiketen asetettu sidosyksikön ulosmyynnille tiukemmat rajat. Hankintalain 15 §:n mukaan sidosyksikkö voi harjoittaa enintään viiden prosentin ja enintään 500 000 euron osuuden liiketoiminnastaan muiden tahojen kuin niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on. 

Tiukempiin ulosmyyntirajoihin on liittynyt myös sidosyksiköiden mahdollisuus perustaa kaupallisia tytäryhtiöitä. Hankintalain valmisteluaineistossa (TaVM 31/2016 vp) on asian osalta todettu seuraavaa:  

”Talousvaliokunta pitää tärkeänä, ettei direktiivien mahdollistamaa kansallista harkintavaraa käytetä tavalla, joka voisi vaarantaa EU:n hankerahoitusmahdollisuuksien hyödyntämisen, ja muistuttaa, että sidosyksiköiden on aina mahdollista eriyttää markkinoilla oleva toimintansa eri oikeushenkilöön (esimerkiksi toinen yhtiö), jolloin varsinainen sidosyksikkö pysyy ainoastaan hankintayksiköitä palvelevana yksikkönä. Sidosyksiköstä eriytetty oikeushenkilö voi harjoittaa kansainvälistäkin yhteistyötä varsinaisen sidosyksikön aseman vaarantumatta.”   

EUT:n päätös poikkeaa siten kansallisesta hankintalainsäädännöstä, jonka mukaan kaupallisten tytäryhtiöiden perustamista on pidetty mahdollisena ilman, että sidosyksikköasema vaarantuisi.  

Mitä EUT:n päätös käytännössä tarkoittaa? 

Päätös on merkittävä monelle suomalaiselle hankintayksikölle, sillä monet hankintayksiköt ovat perustaneet niin sanottuja kaupallisia tytäryhtiöitä omaan konsernirakenteen sisälle. Esimerkiksi useat koulutuskuntayhtymät ovat perustaneet tytäryhtiöitä, jotka toimivat markkinoilla kilpaillen yksityisten palveluntuottajien kanssa. EUT:n päätökseen saakka on ajateltu, että koulutuskuntayhtymä voi toimia omistajiensa sidosyksikkönä, kunhan koulutuskuntayhtymän muille kuin omistajille suunnatut myynnit ovat arvoltaan alle 500 000 euroa/vuosi ja alle 5 % liikevaihdosta. Nyt EUT:n päätöksen seurauksena, koulutuskuntayhtymän ulosmyyntiin tulee laskea myös markkinoilla toimivat tytäryhtiön myynnit muille kuin määräysvaltaa käyttäville hankintayksiköille. 

EUT:n päätös tarkoittaa käytännössä sitä, että todennäköisesti sellaiset sidosyksiköt, joilla on kaupallisia tytäryhtiöitä, ovat menettäneet sidosyksikköasemansa. Kaupallisten tytäryhtiöiden liikevaihto ylittää hyvin todennäköisesti ainakin hankintalaissa asetetun 500 000 € ulosmyynnin rajan. Jos yhtiö on menettänyt sidosyksikköaseman, ei siltä voi enää tehdä hankintoja kilpailuttamatta hankintalain 15 §:n perusteella.  

Mitä nyt pitäisi tehdä?

Hankintayksiköiden pitäisi tietysti noudattaa hankintalakia. Jos kaupallisia tytäryhtiöitä omistava yhtiö haluaa säilyttää sidosyksikköasemansa myös jatkossa, on sen tehtävä toimintaansa uudelleenjärjestelyjä.  

Toiminnan uudelleenjärjestelyyn liittyvä toimintasuunnitelma on mielestäni hyvä laatia välittömästi.

Blogin on laatinut Saila Eskola.

Haluatko arvioida vaihtoehtoja sidosyksikkökysymyksiin liittyen? – Me autamme.

PTCS:ltä saat apua, kun haluat arvioida vaihtoehtoja sidosyksikkökysymyksissä. Voit lähettää vapaamuotoisen viestin tai tarjouspyynnön sivuillamme, tai olla suoraan yhteydessä Pauliinaan tai Sailaan.