Sote-uudistus tulee. Hyvinvointialueelle siirtyvät sopimukset ja niiden muuttaminen.

Kesällä 2021 voimaan tulleen voimaanpanolain mukaan kuntien sote- ja pelastustoimen järjestämiseen liittyvät sopimukset siirtyvät hyvinvointialueille 1.1.2023 alkaen. Hyvinvointialueet tulevat silloin kuntien sijaan sopimusten osapuoliksi. Tällöin myös sopimusten mukaiset oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät hyvinvointialueille.

Kuntien on annettava hyvinvointialueille selvitys siirtyvistä sopimuksista viimeistään 28.2.2022. Kunnissa ja sairaanhoitopiireissä onkin parhaillaan meneillään valtava työ erilaisten sopimusten kartoittamisessa. Hyvinvointialueen aluevaltuusto puolestaan päättää 31.3.2022 mennessä hyvinvointialueen vastuulle siirtyvistä sopimuksista. Entä mitä sopimuksille tämän jälkeen tapahtuu?

Siirtyvien sopimusten supistaminen

Sopimukset siirtyvät uusille hyvinvointialueille lähtökohtaisesti sellaisenaan. Sopimuksensa siirtävällä taholla voi kuitenkin olla myös tarvetta niille palveluille tai järjestelmille, joita siirtyvä sopimus kattaa. Jos näin on, täytyy kunnan pikavauhdilla ratkaista, miten se järjestää siirtyvään sopimukseen kuuluvat palvelut itselleen. Tällaisessa tilanteessa siirtyvän sopimuksen laajuus voi supistua huomattavasti alkuperäisestä, jolloin on syytä arvioida, onko sopimuksen supistumisessa kyseessä hankintalain 136 §:n tarkoittama oleellinen sopimusmuutos.

Siirtyvien sopimusten irtisanominen ja laajentaminen

Hyvinvointialueille tulee myös siirtymään lukuisia sopimuksia, jotka koskevat samoja toimintoja. Samaa asiaa koskevat sopimukset aiheuttavat todennäköisesti päällekkäisiä kustannuksia, lisäävät hallinnollista taakkaa ja pahimmillaan vaarantavat jopa potilasturvallisuuden. Tällaisissa tilanteissa on hyvä harkita, kannattaako osa sopimuksista irtisanoa. Toisaalta voi olla järkevää laajentaa joitakin sopimuksia kattamaan alkuperäistä laajempaa aluetta tai käyttäjiä. Erityisesti ICT-sopimusten osalta hyvinvointialueille tulee siirtymään useampia samoihin käyttötarkoituksiin soveltuvia järjestelmiä, mikä ei varmaankaan useissa tapauksissa ole tarkoituksenmukaista.

Sopimusmuutokset ja hankintalain 136 §

Kaikkia siirtyviin sopimuksiin tehtäviä muutoksia on arvioitava hankintalain 136 §:n perusteella. Tässä lainkohdassa on määritelty hyvin tarkkaan sopimusten muuttamisen edellytykset, olipa sitten kysymys sopimuksen laajentamisesta tai sen supistamisesta.

Lainkohdan mukaan olennaisena, kiellettynä sopimusmuutoksena pidetään esimerkiksi muutosta, kun

1) muutoksella otetaan käyttöön ehtoja, jotka, jos ne olisivat alun perin kuuluneet hankintamenettelyyn, olisivat mahdollistaneet muiden kuin alun perin valittujen ehdokkaiden osallistumisen menettelyyn tai muun kuin alun perin hyväksytyn tarjouksen hyväksymisen tai jotka olisivat tuoneet hankintamenettelyyn lisää osallistujia;

2) sopimuksesta tai puitejärjestelystä tulee muutoksen jälkeen taloudellisesti edullisempi sopimuskumppanille sellaisella tavalla, jota alkuperäisessä hankintasopimuksessa tai puitejärjestelyssä ei ollut määritetty;

3) muutos laajentaa sopimuksen tai puitejärjestelyn soveltamisalaa huomattavasti;

Kohdan 1 perusteella siis esimerkiksi sopimuksen supistuminen siirron yhteydessä saatettaisiin katsoa olennaiseksi sopimusmuutokseksi. Kohdat 2 ja 3 puolestaan soveltuisivat tilanteisiin, joissa siirretyn sopimuksen laajuutta olisi tarvetta kasvattaa siirron jälkeen.

Lainkohdassa on kuitenkin poikkeuksia, joiden vallitessa muutoksia on mahdollista tehdä. Sopimusmuutos on mahdollinen esimerkiksi, jos

1) se perustuu hankintamenettelyn aikana tiedossa olleisiin ja hankinta-asiakirjoissa mainittuihin yksiselitteisiin ja selkeisiin sopimusehtoihin;

2) alkuperäisen sopimuskumppanin on tarpeen suorittaa lisätöitä tai -palveluja taikka ylimääräisiä tavarantoimituksia, jotka eivät sisältyneet alkuperäiseen sopimukseen, ja jos sopimuskumppanin vaihtaminen ei ole mahdollista taloudellisista tai teknisistä syistä ja aiheuttaisi merkittävää haittaa tai kustannusten merkittävää päällekkäisyyttä hankintayksikölle;

3) muutoksen tarve johtuu olosuhteista, joita huolellinen hankintayksikkö ei ole voinut ennakoida eikä muutos vaikuta hankintasopimuksen yleiseen luonteeseen;

4) kyse on sellaisesta vähäarvoisesta (alle 10 % sopimuksen alkuperäisestä arvosta) sopimusmuutoksesta. Muutos voi olla sopimusta laajentava taikka kaventava.

Kohtien 2 ja 3 mukaiset muutokset edellyttävät, että sopimusmuutoksesta julkaistaan ennen muutoksen tekoa avoimuusilmoitus.

Jos sopimukseen tehdään hankintalain vastaisia sopimusmuutoksia, on riitautustilanteessa vaarana, että markkinaoikeus määrää sopimuksen tehottomaksi tai lyhentää sopimuskautta. Siksi myös toimittajien on oltava varovaisia ja arvioitava, ovatko hankintayksikön ehdottamat sopimusmuutokset hankintalain 136 §:n kannalta turvallisia.

Sopimuksen siirtoihin liittyviä muutostarpeita on arvioitava paitsi hankintalain näkökulmasta, myös sopimuksen siirtäjän ja toimittajan välisessä suhteessa. Kaikissa sopimuksissa ei ole joustavia muuttamisehtoja, eivätkä sopimusmuutokset ole siitäkään syystä mahdollisia.

Voit lukea suorahankinnoista ja sopimusmuutoksista blogistamme Suorahankinnat ja muutokset sopimuksiin tapetilla – onko syytä huoleen? Olemme julkaisseet blogin myös suorahankintoihin liittyvistä valtiontukikysymyksistä.

Tämän blogin ovat kirjoittanut PTCS:n asiatuntija ja osakas Pauliina Karinkanta.

Tarvitsetko apua sopimusten muuttamista koskevissa asioissa?

Kun tarvitset osaavaa apua sopimusten muuttamiseen tai niiden siirtämiseen liittyvissä kysymyksissä tai selvityksissä, me autamme. Ota rohkeasti yhteyttä lakimiehiimme Pauliina Karinkantaan tai Tuukka Lappalaiseen. Voit myös lähettää viestin info@ptcs.fi tai pyytää tarjouksen.

PTCS tarjoaa monipuolisesti sote-uudistukseen liittyvää koulutusta

Tutustu monipuoliseen sote-uudistukseen liittyvään koulutustarjontaamme ja ilmoittaudu mukaan.