Hankintayksikön on reagoitava sopimusrikkomuksiin – monestakin syystä
Hankintalaissa sopimuksen noudattamisen painopiste on sopimuskumppanien aseman tarkastelun sijasta sopimussuhteen ulkopuolisten tahojen oikeuksien turvaamisessa ja tehokkaassa oikeussuojassa. Alkuperäisistä sopimusehdoista poikkeava sopimus saattaa muuttaa valitun toimittajan asemaa edullisemmaksi, jolloin voidaan joutua pohtimaan olisiko joku muu voinut voittaa
Hankintalain 136 §:n mukaan ”hankintasopimusta tai puitejärjestelyä ei saa olennaisesti muuttaa sopimuskauden aikana ilman uutta hankintamenettelyä”. Säännös perustuu hankintadirektiivin 72 artiklaan. Hankintasopimusta voi muuttaa kuitenkin sillä edellytyksellä, että joku hankintalain 136 §:n 2 momentin mukaisista perusteista toteutuu.
Olennaista muutosta koskevaa sääntöä sovelletaan kaikkiin EU-kynnysarvot ylittäviin hankintoihin, kansallisen kynnysarvon ylittäviin sote- ja muiden erityisten palvelujen hankintoihin sekä käyttöoikeussopimuksiin. Lisäksi sitä sovelletaan myös kansallisiin hankintoihin, joille myönnetään tukea EU:n rahastoista sekä hankintoihin, joissa on rajat ylittävä intressi.
Kuten alla esiteltävistä esimerkkitapauksista käy ilmi, ei kansallisesta eikä myöskään Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännöstä löydy yksiselitteistä vastausta siihen, millainen sopimusmuutos katsotaan olennaiseksi, vaan täsmennyksiä tähän tehdään tapauskohtaisesti.
Rakennusurakoita koskeva EUT:n ennakkoratkaisu
EUT antoi joulukuun alussa kiinnostavan ennakkoratkaisun yhdistetyissä asioissa C-441/22 ja C-443/22 Obshtina Razgrad/ Bulgaria.
Hankintayksikön ja rakennusliikkeen välisessä sopimuksessa oli sovittu rakennusurakoille tietty enimmäiskesto ja määräpäivä. Sääolosuhteiden ja lakisääteisten kieltojen vuoksi urakat kuitenkin viivästyivät. Tilaaja ei esittänyt sopimussakkovaatimuksia eikä viivästymisestä ollut kirjallista sopimusta, vaan sen sijaan muutos kävi ilmi osapuolten välisestä yhteydenpidosta.
Ennakkoratkaisussaan EUT arvioi, edellyttääkö hankintadirektiivin 72 artiklan mukainen hankintasopimuksen merkittävä muutos kirjallista sopimusta vai riittääkö, että osapuolten yhteinen tahto muutoksen tekemiselle ilmenee muulla tavoin.
Ensinnäkin EUT totesi, että julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen tehtyä muutosta voidaan pitää merkittävänä, vaikka osapuolet eivät olisikaan kirjallisesti allekirjoittaneet sopimusmuutosta. EUT:n näkemyksen mukaan tässä tapauksessa osapuolten välisestä kirjeenvaihdosta voitiin päätellä, että kyse oli yhteisestä tahdosta tehdä muutos. Koska tilaaja oli hyväksynyt urakoiden merkittävän viivästymisen eikä vaatinut sopimukseen perustuvaa sopimussakkoa, oli kyseessä olennainen sopimusmuutos.
EUT totesi myös, että sellainen tulkinta, jonka mukaan merkittävän muutoksen toteaminen edellyttäisi nimenomaan kirjallisen muutossopimuksen olemassaoloa, helpottaisi voimassa olevien hankintasopimusten muuttamista koskevien sääntöjen kiertämistä.
EUT keskittyi ennakkoratkaisussaan arvioimaan, voidaanko sääolosuhteita ja lakisääteisiä kieltoja pitää ”olosuhteina, joita huolellinen hankintaviranomainen ei olisi voinut ennakoida.” EUT päätyi siihen, että näihin melko tavanomaisiin riskeihin olisi pitänyt varautua sopimusehdoilla. Nämä ongelmat eivät myöskään oikeuttaneet alkuperäisessä hankintasopimuksessa urakoiden toteuttamiselle asetetun selkeän määräajan ylittymistä. Ennakkoratkaisusta ei ikävä kyllä ilmene, mitä hankintayksikön laiminlyönnistä tosiasiallisesti seurasi. Asian käsittely jatkunee Bulgariassa? Tutustu asiantuntijamme kommentoimaan lyhennelmään (vaatii kirjautumisen). Joka tapauksessa hankintayksikkö ei voi jatkaa sopimusta siinä sovittujen ehtojen vastaisesti ja jättää reagoimatta toimittajan sopimusrikkomukseen.
MAO:n päätös liikennepalvelujen toteuttamiseen liittyvästä valituksesta
Tapauksessa MAO 44/2023 hankintayksikkö oli valittajan mukaan menetellyt virheellisesti, kun se oli sallinut sopimuskumppaninsa toteuttaa liikennepalveluita dieselbusseilla, vaikka sopimuksessa oli edellytetty sähköistä kalustoa. Valittajan mukaan kyseessä oli hankintasäännösten vastainen ja syrjivä sopimusmuutos. MAO totesi, että hankintayksikkö oli toistuvasti reklamoinut kalustopoikkeamista sopimuskumppanilleen. Se oli myös soveltanut hankintasopimuksessa olleita sopimussanktioita kuten perinyt sakkoa ja vaatinut korjaamaan toimituksen sekä uhannut purkaa sopimuksen. Koska hankintayksikkö reagoi sopimusrikkomuksiin ja noudatti sopimusta, ei kyseessä MAO:n mukaan ollut olennainen sopimusmuutos.
Hankintalaki sääntelee sopimusten muuttamista
Kuten yllä esitellystä MAO:n päätöksestä ilmenee, on sopimuksiin syytä kirjata reklamaatiota koskevia ehtoja. Nämä ehdot voivat koskea sakkoa, hinnanalennusta, uutta toimitusta tai muuta reklamaatiotilanteessa sovellettavaa sanktiota. Tarjoajien tasapuolisen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen edellyttää, että hankintayksikkö kohtelee voittanutta tarjoajaa sopimuksen sanktioehtojen mukaan, mikäli sopimusrikkomuksia ilmenee.
Käytännössä sopimusrikkomuksesta on aina reklamoitava toimittajalle kohtuullisessa ajassa (viipymättä), ellei hankintasopimuksessa ole reklamaatioajasta muuta sovittu.
Huomattavaa on, että hankinnoista päättävät ovat usein virkasuhteessa ja siis virkavastuun alaisia, joten hankintalain vastaisen sopimuksen jatkamisessa voi olla kyse jopa virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Sopimuksiin liittyvien erimielisyyksien ratkaiseminen
Sopimusrikkomustilanteen ratkaiseminen osapuolten kesken on tietenkin aina tavoitteena ja sovintoon pyrkiminen on yleensä kirjattu myös sopimusehtoihin. Aina tilanne ei kuitenkaan ratkea osapuolia tyydyttävällä tavalla, vaan joudutaan pohtimaan, missä tuomioistuimessa riita saataisiin ratkaistua. Olisiko oikea paikka yleinen tuomioistuin, ensiasteena käräjäoikeus vai erityistuomioistuin? Tai ehkä markkinaoikeus?
Koska hankintalaki on prosessilaki eikä se määrittele sopimuksen ehtoja, päätyvät sopimuksen sisältöön liittyvät kiistat pääasiassa käräjäoikeuksien ratkaistaviksi. Joissain tapauksissa sopimuksiin liittyvät erimielisyydet voidaan ratkaista myös välimiesmenettelyn avulla.
MAO:n toimivaltaan puolestaan kuuluu arvioida sopimusmuutoksen yhdenmukaisuutta suhteessa hankintalain 136 §:ään. Jos sopimusmuutos on pykälän määräysten vastainen, tarkastelee markkinaoikeus olisiko hankinta voitu tehdä suorahankintana (40,41 ja 110 §:t).
Markkinaoikeuteen edenneissä olennaista sopimusmuutosta koskevissa valituksissa tilaajalle aiheutuvia seuraamuksia voivat olla muun muassa tehottomuusseuraamus, sopimuskauden lyhentäminen, seuraamusmaksu sekä velvoite kilpailuttaa hankinta uudelleen. Usein sopimusrikkomuksiin liittyviä erimielisyyksiä joudutaan käsittelemään useassa oikeusasteessa, ennen kuin lopullinen päätös saadaan aikaan.
Esimerkiksi Lapin käräjäoikeuden päätöksessä (asia L 19/13125) käsiteltiin tilannetta, jossa tarjoaja vaati maksuehtojen muuttamista ja hankintayksikkö kieltäytyi allekirjoittamasta muutettuja ehtoja sisältävää sopimusta. Valitusta käsiteltiin MAO:ssa ja edelleen KHO:ssa. Valitus eteni lopulta käräjäoikeuteen. Tutustu myös asiantuntijamme kommentoimaan lyhennelmään päätoksestä. (vaatii kirjautumisen)
Itä-Suomen hovioikeus puolestaan totesi päätöksessään (S 17/822), että hankintalaki ei sisällä säännöksiä tarjouksen sitovuudesta, joten yrityksen tarjouksen sitovuutta tulee arvioida oikeustoimilain säännösten valossa. Hovioikeus katsoi yrityksen syyllistyneen sopimusrikkomukseen sitovan tarjouksen peruuttamisella, ja yritys velvoitettiin korvaamaan hankintayksikölle aiheutunut vahinko positiivisen sopimusedun mukaisena korvauksena.
Aiemmin mainitussa bussiliikennepalveluja koskevassa MAO:n ratkaisussa (MAO 44/2023) hankintayksikkö menetteli valittajan mukaan hankintasäännösten vastaisesti muuttaessaan sopimuksen ehtoja. Valittaja vaati uutta hankintamenettelyä ja sillä oli oikeudellinen intressi viedä sopimuksen muuttamista koskeva kysymys markkinaoikeuden arvioitavaksi.
Hankintayksikkö ja valittu toimittaja esittivät, että valitus pitäisi jättää tutkimatta sillä perusteella, että hankintasopimusten toimeenpanoon liittyvien häiriöiden oikeudellinen arviointi ei kuulu MAO:n toimivaltaan. Heidän näkemyksensä mukaan valittaja ei myöskään ollut hankintasopimuksen sopimussuhteen osapuoli. MAO kuitenkin otti asian ratkaistavakseen.
Koosteen ovat laatineet Pilvi Takala ja Julia Kulmala.
Tutustu aiempiin aiheeseen liittyviin blogeihimme
Viisi vinkkiä välttää hankintasopimusriidat
Sopimusten sitovuus muuttuvassa maailmassa
Sote-uudistus ja hankintalain soveltaminen – kiperiä kysymyksiä ja vastauksia
Mistä julkisissa hankinnoissa riidellään?
PTCS:ltä saat apua sopimusrikkomustilanteiden selvittämiseen
Sopimusrikkomustilanteissa ei välttämättä ole selvää, mikä olisi ensisijainen valitustie. Jokaista rikkomustilannetta onkin tarkasteltava erikseen.
Kun tarvitset apua sopimuksiin ja sopimusrikkomuksiin liittyvissä kysymyksissäsi, ota yhteyttä Pauliina Karinkantaan tai lähetä viesti info@ptcs.fi. Voit olla myös suoraan yhteydessä kokeneen ja osaavan riidanratkaisutiimimme jäseniin.
Koulutuskalenterista löydät tulevat sopimuksiin liittyvät koulutuksemme
Kevään aikana järjestämme seuraavat koulutukset:
Webinaari: Julkisen hallinnon ICT-sopimukset, 18.3.2024 klo 12-16
Webinaari: Sopimusmuutokset julkisissa hankinnoissa, 9.4.2024 klo 12-16
Webinaari: Muuttuvat olosuhteet ja sopimuksen sitovuus julkisissa hankinnoissa, 11.4.2024
Julkisten hankintojen hankintasopimukset, 15.5.2024 – Helsinki ja striimaus
Webinaari: Sopimusriidat julkisissa hankinnoissa, 6.6.2024 klo 9-14
Tutustu koulutuksiimme ja ilmoittaudu mukaan!
Kiinnostaako oikeuskäytäntö? – Tutustu Julkiset.fi-tietopalveluumme
Julkiset.fi-tietopalvelun tilaajana saat edullisella vuosimaksulla käyttöösi laajan kattauksen erilaista sisältöä, kuten
- oikeustapauslyhennelmät eri toimialoilta asiantuntijoidemme kommentoimina. Palvelussa on noin 900 kommentoitua oikeustapausta ja lisää julkaistaan lähes joka viikko
- oikeustapaushakukone, joka auttaa sinua löytämään julkisia hankintoja koskevat oikeustapaukset helposti ja nopeasti.
Tags: hankintasopimuksetJulkiset hankinnatKHOMAOoikeusasteetriita-asiatsopimusriidatsopimusrikkomus