Hankintauutisia maailmalta
Blogi on kirjoitettu muistiinpanojen perusteella. Kirjoittaja pahoittelee tilaisuuden tuoksinassa ja simultaanitulkkauksen johdosta huomioihin mahdollisesti pujahtaneita virheitä.
Roomassa järjestettiin 13.2.2015 julkisten hankintojen foorumi, jossa PTCServices Oy oli mukana. Tapahtuman nimi oli SINGLE MARKET FORUM: Public procurement event, Rome 13.2.2015. Single Market Forumin tavoitteena on selvittää, miten yhteinäismarkkinat oikeasti käytännössä toimivat. Foorumissa on järjestetty useita tilaisuuksia eri teemoilla ympäri Eurooppaa sekä viime että tänä vuonna.
Foorumin päätöstilaisuus on 26.3.2015 ja paikkana Riika. Latviassa pidettävästä tilaisuudesta voit lukea lisää EU:n sivuilta: Ilmoittautuminen tilaisuuteen on nyt auki.
Rooman tilaisuus painottui erityisesti julkisiin hankintoihin. Sijainnin vuoksi enemmistö osallistujista oli italialaisia, mutta myös lähes jokaisesta jäsenmaasta oli 1-4 edustajaa. Konferenssin tavoitteena oli selvittää, minkälaisia strategisia ratkaisuja eri jäsenmaat ovat suunnitelleet tekevänsä uudistaessaan hankintalakiaan.
ALUKSI
Tilaisuuden avasi ja puheenjohtajana toimi Joaquim Nunes de Almeida (the Director of DG Internal market, industry, entrepreneurship and SMEs, European Commission). Hän korosti, kuten monet hänen jälkeensä, että hankintoja ei voida uudistaa ilman ammattimaista hankintatoimea. Tämä oli ehdottomasti vahvimmin esille noussut näkökulma kaikissa esityksissä: jos hankintaosaamista ei kehitetä, mikään ei kehity, vaikka kuinka tehtäisiin uusia lakeja ja strategioita.
ITALIA
Kuulimme ensi alkuun Italian tilanteesta. Puheenvuorojen painopisteet olivat seuraavanlaiset: 1. Korruption torjunta 2. Gold plating eli hankintojen ylisääntely ja 3. Hankintalain uudistuksen aikataulu.
Italian edustajat ottivat kukin kantaa siihen, miten korruption torjunta ja hankintatoimen kehittäminen on keskenään järjestettävä. Ehkä näin pohjoismaisena kuulijana korruptionäkökulman todella vahva painotus oli jossain määrin uutta, mutta toisaalta – ottaen huomioon mafiataustan, joka myös tuotiin usein esille – tämä ei ollut lopulta mitenkään yllättävää.
Yhteenvetona puheenvuoroista oli mahdollista päätellä, että korruption torjunta ja hankintatoimen kehittäminen vaativat keskenään erilaisia työkaluja. Jos korruption torjunta asetetaan yksin päätavoitteiksi hankinnoissa, on tuloksena liian byrokraattinen systeemi. Tästä syystä korruption torjunnassa tulisi olla oma prosessinsa, joka ei kangistaisi ankarasti kaikkia hankintaprosesseja vaan ainoastaan ne, joissa on syytä epäillä korruptiota. Toki korruption torjunta on olennainen tavoite julkisten hankintojen sääntelyssä, mutta se ei voi olla yksin pääasia. Julkisten hankintojen direktiiviuudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on yksinkertaistaa koko systeemiä, joten tämä näkökohta on nyt otettava huomioon kaikissa jäsenmaissa. Italiassa onkin luotu varsin uskottavia järjestelmiä korruption torjuntaan, ja tuloksiakin on alettu saada.
Tästä päästiin teemaan Gold Plating:
”Gold-plating’ refers to obligations that go beyond EU requirements: an excess of norms, guidelines and procedures accumulated at national, regional and local levels interfering with the expected policy goals.” Gold Plating tarkoittaa siis EU:n vaatimukset ylittävää, liiallista normien asettamista, ohjeistusta ja lisämenettelyjä niin kansallisella, alueellisella kuin paikallisella tasolla, joiden tarkoituksena on manipuloida tavoiteltuja päämääriä.
Uutta hankintalakia ei saisi kansallisesti kiristää direktiivien vaatimuksista. Italiassa on käsittääkseni ollut vallalla käytäntö, jossa korruption torjunnan vuoksi säännellään kaikkea vielä paljon tiukemmin, kuin mitä direktiivit edellyttävät. Tästä toimintamallista halutaan luopua ja hankintasäännökset halutaan pitää direktiivien sallimalla tasolla. Eli korruption torjuntaan ja hankintoihin omat prosessit, jotka risteävät tarvittaessa.
Kaikki puhujat olivat huolissaan siitä, ehtivätkö italialaiset säätää uuden hankintalain direktiivin mukaisessa aikataulussa. Heillä on meneillään useita uudistuksia, jotka toivotaan yhteen sovitettaviksi samalla kertaa.
MUUT MAAT
Kuulimme myös Saksan, Espanjan, Puolan ja Romanian strategioista. Tauoilla tuli tietoa myös mm. Norjan, Tanskan, Kroatian ja monen muun maan ratkaisuista.
Saksan haasteet kuulostivat monilta osin samanlaisilta kuin Suomessa, mutta ehkä mielleyhtymä tuli enemmänkin SOTE-uudistuksen puolelta. Saksan lukuisat kunnat ovat itsenäisiä ja hankintasäännösten noudattamisen valvonta voi aiheuttaa perustuslaillisia kysymyksiä. Näin ollen Saksassa on luotu tapaamisiin ja keskusteluihin perustuva seurantajärjestelmä, jossa kunnat ja valtiovalta yhteistyössä kehittävät toimintaa. Kuulosti ihan tutustumisen arvoiselta systeemiltä.
Saksassa harkitaan myös ns. korruptiorekisterin perustamista. 
Asiassa on vielä selvitettävää, mutta alustava idea on, että ennen hankintapäätösten tekemistä, pitäisi selvittää korruptiorekisteristä, onko yritys merkitty sinne jostain syystä.
Espanjassa oli taas omanlaisensa ongelmat: noin viisi vuotta sitten oli sopimusten olennainen muuttaminen kilpailutuksen jälkeen hyvin yleistä. Tästä syystä espanjalaiset tiukensivat itse omaa hankintalakiansa siten, että sopimusten muuttaminen on käytännössä kiellettyä kilpailutuksen jälkeisellä sopimuskaudella. Nyt taas hankintadirektiivi mahdollistaa uudella artiklallaan sopimusten muuttamisen laajemmin kuin Espanjan voimassa oleva hankintalaki. Muutos on vasta saatu aikaan ja näin ollen Espanjassa ei varmaankaan oteta käyttöön sopimusmuutoksia mahdollistavia säännöksiä.
YLEISESTI KESKUSTELUISTA
Juridisista kysymyksistä useimmiten nousi esille in-house säännösten laajennus, jota kritisoitiin monen puhujan toimesta. Ainoastaan Saksan edustaja esitti puolustuspuheen uusien in-house ja yhteistyösäännösten puolesta. Yritysten edustajat ihmettelivät, että jos rajat halutaan avata kaupalle, kannattaisi pikemminkin vaatia kilpailuttamista sen sijaan, että valtiolle ja kunnille annetaan tilaisuus käydä kauppaa keskenään. Myös mahdollisuutta täsmentää jo jätettyjä tarjouksia kritisoitiin, mutta kiiteltiinkin. Kiittelijät olivat enemmän pohjoisesta ja kritisoijat idästä tai etelästä. Jälleen avainkysymyksenä lienee korruption torjunta: mahdollistaako tarjousten laajempi täsmentäminen epäasiallisen syrjinnän?
LOPUKSI
Päätössanat esitti Sandro Gozi, Italian secretary of State for EU policies. Loppupäätelmässä Sandro Gozi korosti, että meillä on Euroopassa näytön paikka. Toiveena on, että kaikki maat pääsevät eteenpäin hankintatoimensa kehittämisessä ja että yhtenäismarkkinan toiminta tätä myöten tehostuu.
Seminaari oli varsin tiukkaa asiaa. Se sisälsi paljon odotuksia tulevaisuudelle. Kokonaisuutena arvioiden kiinnostava tilaisuus, jossa jokainen keskustelukumppanini oli vilpittömän kiinnostunut Suomen tilanteesta sekä toisaalta valmis kertomaan oman maansa haasteista hankintalakiuudistuksessa. Keskustelua käytiin vilkkaasti myös eri maiden valitustilanteesta ja muista oikeusturvakeinoihin liittyvistä ongelmista.
Mikäli vastaavanlaisia tilaisuuksia tulee lisää, niin kannattaa kyllä lähteä, jos on aikaa ja mahdollisuus tai kuunnella vaikkapa nettiluentona.