Julkisia hankintoja koskevia linjauksia hallitusohjelmassa
Kataisen hallituksen hallitusohjelma annettiin tiedonantona eduskunnalle 22.6. ja vaikka hallitusohjelmaa (http://www.vn.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp) onkin puitu paljon mediassa, eivät läheskään kaikki hallitusohjelmaan kirjatut asiat ole yltäneet otsikoihin asti. Yksi tällainen asiakokonaisuus on julkiset hankinnat, joihin liittyviä merkittäviäkin tavoitteita on ripoteltu hallitusohjelmaan eri osa-alueiden alle. Mitä kaikkea onkaan tulossa eteen tällä hallituskaudella?
Yksi merkittävimmistä julkisia hankintoja koskevista kirjauksista koskee kansallisia kynnysarvoja. Tämä on kirjattu hallitusohjelmaan yksiselitteisesti: ”Kansallisia kynnysarvoja nostetaan lähemmäksi EU-direktiivitasoja ja tavaroiden ja palveluiden kansallista kynnysarvoa korotetaan tuntuvasti lähelle EU:n kynnysarvoa.” Tätä uudistusta tervehditään luultavasti ilolla hankintayksiköissä, kunhan se saa päivänvalon. Vaikka kansallisia kynnysarvoja nostettaisiin merkittävästi, on toki kaikkien etu, että myös kynnysarvojen alle jäävät hankinnat tehdään suunnitelmallisesti ja hyödyntämällä markkinoilla olevaa kilpailua. Mutta käytännön hankintaprosessi on tietysti kevyempää ja varmaan myös nopeampaa, jos hankinta ei kuulu hankintalain soveltamisalaan.
Toinen merkittävä julkisiin hankintoihin liittyvä kirjaus koskee hankintalain menettelyjä. Hallitusohjelman mukaan hankintalain menettelyjä tullaan yksinkertaistamaan EU-lainsäädännön puitteissa. Hankintojen vaikeus ei viime vuosina niinkään ole johtunut lainsäädännöstä, vaan pikemminkin oikeuskäytännön mukanaan tuomista linjauksista. Oikeuskäytännön linjauksilla on myös taipumusta vaihdella: mikä yhdessä tapauksessa on todettu sallituksi, onkin toisessa tapauksessa ollut hankintalain vastaista menettelyä. Kohtuuden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että kukin keissi on aina omanlaisensa, kahta täysin verrannollista tilannetta ei ole. Mutta jos uudistuksella pystyttäisiin vaikuttamaan siihen, että hankintamenettelyt myös käytännössä yksinkertaistuisivat, niin se olisi tietysti hienoa.
Erityisen paljon julkisuutta mediassa saavat sosiaali- ja terveysalan hankinnat: hankintamenettelyn ja kilpailutusten lopputulosten tarkoituksenmukaisuus loppukäyttäjän näkökulmasta on usein kyseenalainen. Tähän liittyen hallitusohjelmaan onkin otettu seuraava kirjaus: ”Tarkoituksena on myös selvittää hankintalain soveltumista rajatummin, kun kyse on erityisen haavoittuvien asiakasryhmien (esim. vammaisten, lasten, vanhusten) pitkäaikaisten tai harvoin tarvittavien palvelujen järjestämisestä.” Harkinnan arvoista on tosiaan, voisiko hankintalakia soveltaa rajatummin tietyissä sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Tältä osin Suomessa onkin varsin tiukka lainsäädäntö verrattuna moneen muuhun EU maahan ja kansallista liikkumavaraa sotehankintojen järjestämisessä on. Toisaalta kaikkein ongelmallisimmaksi olen itse kokenut sen, että kilpailutusten lopputuloksena joissain kunnissa siirretään esimerkiksi vanhuksia asumispalveluyksiköstä toiseen kilpailutusten lopputulosten perusteella, vaikka tällainen siirtely ei ole hankintalain perusteella pakollista ja loppuasiakkaan kannalta se on yleensä jokseenkin kohtuutonta. Ennen kuin hankintalain soveltamisalaa lähdetään radikaalisti muuttamaan kannattaisi analysoida johtuvatko ongelmat kuitenkin siitä, että hankintalakia tulkitaan virheellisesti ja mitä sille asialle voitaisiin tehdä. Apua hyviin hankintoihin löytyy täältä: https://ptcs.fi/fi/juridiset-asiantuntijapalvelut
Lisäksi kuntien suorahankintamahdollisuuksia halutaan lisätä hankintalakia uudistamalla, mikä on kirjattu hallitusohjelmaan näin: ”Hankintalaki uudistetaan niin, että kuntien suorahankintamahdollisuudet lisääntyvät ja työllisyys- ja terveyspoliittiset, sosiaaliset ja muut laatutekijät sekä innovaatio- ja ympäristöpoliittiset näkökohdat otetaan paremmin huomioon julkisissa hankinnoissa.”
Hankkijan arkeen hyvä uutinen on myös se, että nyt lopultakin Kuntaliiton neuvontayksikön toiminta vakinaistetaan seuraavalla kirjauksella: Valtion ja kuntien yhteinen julkisten hankintojen neuvontayksikkö vakinaistetaan ja sen resurssit turvataan osapuolten sopimuksella. Maksuton neuvonta siis tulee jatkumaan turvatusti.
Suuri linjaus, joka vaikuttaa myös hankintoihin, liittyy kuntakoon kasvattamiseen: ”Hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista”. Toteutuessaan kuntakoon kasvattaminen johtaa siihen, että kunnan asema ostajana markkinoilla paranee. Kuitenkin avainasemassa tässä on se, että hankintojen organisointiin ja riittäviin resursseihin kiinnitetään erityistä huomiota. Parhaassa tapauksessa hankintojen tehokkaalla organisoinnilla, ohjauksella ja valvonnalla saadaan aikaa merkittäviä säästöjä laadukkaampien hankintojen kautta.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että paljon hyviä asioita hallitusohjelmaan on kirjattu, jäämme siis positiivisena odottamaan millaisia ehdotuksia näistä hallitusohjelman linjauksista käytännössä nähdään.
Pauliina Karinkanta
Voitte halutessanne käydä ilmaisemassa mielipiteenne kansallisten kynnysarvojen oikeasta tasosta. Olemme julkaisseet äänestystyökalun linkedinryhmässämme Julkiset hankinnat – Foorumi