Oppia Englannin NHS:stä Suomeen: Hankintaosaaminen avainasemassa
Lontoon King´s Collegen Policy Institutessa tekemässämme tutkimuksessa tunnistimme näiden tavoitteiden saavuttamisessa ongelmia. Keskeisimmät ongelma-alueet ovat i) terveyspalveluiden järjestämisen vastuun jakautuminen, ii) hankintaosaamisen puute paikallisissa tilaajaorganisaatioissa sekä iii) monituottajamallista johtuva hoitoketjujen sirpaloituminen.
Englannissa terveyspalveluiden tilaaja-tuottaja-mallissa palveluiden järjestämisen (tilaamisen) vastuu on jaettu paikallisesti laskutavasta riippuen kolmesta viidelle organisaatiolle. Perus- ja erityissairaanhoidon vastuut ovat erillään sekä lisäksi hankinta-ammattilaiset, data-analyytikot ja ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on erotettu omiin organisaatioihinsa. Hankinta-ammattilaisten keskittäminen pois alueellisista organisaatioista 2013 aiheutti sen, että palvelutuotanto on entistä voimakkaammin keskittynyt tilaaja-tuottaja -jaon mukaisille julkisille tuottajille, koska kilpailutukset koetaan paikoittain liian vaativiksi olemassa oleville resursseille.
Englannissa hoidon tulokset vaihtelevat alueittain. Syyt eroavaisuuksien takana ovat erilaisissa tilaaja-tuottaja-suhteissa sekä niiden johtamisessa. Paikoittain tilaaja-tuottajasuhteisiin aiheutuu ongelmia tilaajan ja tuottajan erilaisten tavoitteiden takia. Ristiriita syntyy tuottajiin kohdistuvista pääasiallisesti määrällisistä mittareista, jotka ohjaavat heitä lisäämään potilaiden määriä ja lyhentämään odotusaikoja hoidon vaikuttavuuden lisäämisen sijaan. Määrällisillä mittareilla on tehtävänsä hoidon saatavuuden varmistamisessa, mutta niihin keskittyminen on synnyttänyt tarpeen vahvalle sopimusjohtamiselle.
Kilpailun hyödyntämisen vaatimus ja siihen liittyvä valinnanvapausmalli ovat jakaneet hoidon tuottamisen useille eri tuottajille niin julkiselta, yksityiseltä kuin kolmanneltakin sektorilta. Paikoittain tämä malli on aiheuttanut hoitoketjujen sirpaloitumista, sillä monituottajamalli vaatii vahvempaa sopimusjohtamista kuin taso, johon tilaajaorganisaatioissa on valmiuksia. Eri tuottajien johtamisessa on olennaista mahdollisimman saumattomaan hoitoketjuun pyrkiminen ja laadun varmistaminen, siis eräänlaisena integraattorina toiminen. Kun tähän lisätään palvelutuottajien kirittäminen toistensa avulla, on tulevien sote-alueiden palvelujohtajilla edessään haastava kenttä. Haasteet ovat hallittavissa edellyttäen, että tilaajilta löytyy osaamista sopimuksista ja niiden johtamisesta, eli julkisista hankinnoista.
Parhaat edellytykset palvelun vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiselle luodaan, kun yhdistetään monipuolista osaamista yli organisaatioiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin rajojen. Tästä löytyy positiivisia esimerkkejä Englannista, jossa palveluiden tilaajat ja tuottajat ovat yhteistyössä kehittäneet mm. nivelongelmien hoitoa vähentäen leikkauksien määrää sekä aikaistaneet syöpien diagnoosivaihetta. Tutkimuksessamme havaitsimme tällaisten tuloksien edellytyksiksi sekä tilaajan että tuottajan puolelta lääkäri- tai hoitajavetoisen kehitystyön ja vahvan otteen sopimusjohtamiseen. Terveydenhuollon ammattilaisten kesken syntyy dialogi, jonka avulla yhteinen tahtotila hoidon kehittämiselle löytyy.
Liika toimintojen keskittäminen aiheuttaa ongelmia, mutta alueellinen hajauttaminen kovin paikalliselle tasolle synnyttää päällekkäistä hallintoa. On helppo ymmärtää vaativien leikkausten keskittämisen logiikka riittävän suurelle väestöpohjalle, jotta hoitava henkilökunta rutinoituu leikkauksien tekoon. Samoin tulisi ymmärtää, että haastavimpien palvelutuotannon järjestämiseen liittyvien ongelmien ratkominen kannattaa keskittää riittävän suurelle väestöpohjalle. Muutoin tuhlaamme vähäisiä henkilöstö- ja taloudellisia resursseja päällekkäisyyksiin. Toisaalta kuitenkin väärien resurssien keskittäminen aiheuttaa yllä kuvattuja ongelmia, joihin Englannissakin tällä hetkellä puututaan vuoden 2013 uudistusta purkamalla.
Suomi on pieni, jolla ei ole Englannin NHS:n historian kaltaista painolastia. Ollaan siis kokomme mukaan ketteriä ja luodaan Suomen sote-uudistuksessa palveluiden innovaatioita ja kehitystä tukeva yksinkertainen organisaatiorakenne, jossa hankintaosaaminen on paikallisesti sopimusjohtamisen ytimessä.
Kirjoitus perustuu Suvituulia Taposen ja Saba Hinrichs-Krapelsin tekemään tutkimukseen.