Spädäng, urheilukilpailuissa voittaja saa kultaa – samoin hintavertailussa?

Julkiset hankinnat –  painoarvoja ja vertailukaavoja

Halvin hinta (oli valintaperusteena kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin) saa parhaat pisteet julkisissa hankinnoissa, muut suhteessa siihen ja homma jatkuu. Tarjousten vertailu on virkistävää puuhaa ja hintojen pisteytys rutiininomaista. Hintavertailun voittajan pisteet ovat selvät, mutta miten toiseksi ja kolmanneksi tulleen pisteet? Ei ihan itsestään selvää.

Yleensä hintojen pisteytys hoidetaan valtion hankintakäsikirjassakin esitetyllä kaavalla vertailuperusteen painoarvo x (halvin hinta/tarjotulla hinnalla). Kaava on käypänen, mutta tulee muistaa, että kaavassa hintaeron ja piste-eron suhde ei ole vakio. Toisin sanoen, jos piirretään laskentakaavan vaikutus koordinaatistoon on kuva 1/x käyrä (kuva 1):

Kuva 1 hintaerojen vaikutus piste-eroihin

Kuva 1 hintaerojen vaikutus piste-eroihin
Kaava tasaa suuria hintaeroja. Onko tämä hyvä vai huono – riippuu luonnollisesti siitä mihin pyritään.

Usein julkisissa hankinnoissa on ongelmana, että todellisia laatueroja ei saada tarjousvertailussa riittävästi näkymään. Toisin sanoen laatupisteet vaihtelevat vähemmän kuin tosiasiallinen laatu. Sen sijaan hintaerot tulevat tarjouksissa suoraan näkyviin johtuen siitä, että kyseessä on selkeä numeerinen arvo. Tämä aiheuttaa sen, että usein hintapisteet vaihtelevat huomattavasti suuremmalla välillä kuin laatupisteet (kuva 2):

Kuva 2 esimerkki vertailun pisteytyksen vaihteluista

Kuva 2 esimerkki vaihteluista
Usein hinta tosiasiallisesti painottuu vertailussa painoarvoaan enemmän. Tähän ongelmaan on eräs ratkaisu, joka esitetään arkkitehtitoimistojen liitokin sivuilla – keskihajontaan perustuva laskentamalli.

Hintoja voidaankin pisteyttää myös muilla kaavoilla kuin mitä valtion hankintakäsikirjassa on esitetty.

Esimerkiksi :

1) painoarvo(maksimipisteet)+(1-[vertailtava hinta/halvin hinta])xpainoarvo(maksimipisteet)

2) [( kallein hinta-vertailtava hinta)/(kallein hinta-halvin hinta)] x painoarvo (maksimipisteet)

Ensimmäisessä kaavassa halvimman hinnan ja seuraavien hintojen pisteet pysyvät samoina riippumatta muista tarjouksista. Haittapuolena on että yli 100% hintaeroilla kaava antaa miinuspisteitä, mikä aiheuttaa painoarvon muuttumista. Toki tätä varten on mahdollista kehittää sääntöjä joissa yli 100% hinnaneroissa 1 korvataan 2:lla tai hintaerojen suhdeluvulla tai jos hintaerot ovat 257% eli halvin esim. 100 euroa ja kallein 257 euroa numero 1 korvataan kaavassa 2,57:llä. Tällaisella säännöllä kaavan oleellinen ominaisuus, jossa esimerkiksi halvimman ja toiseksi halvimmat tarjouksen piste-ero ei ole riippuvainen muista tarjouksista, menetetään.

Toisessa kaavassa ei muodostu miinuspisteitä, mutta esimerkiksi halvimman ja toiseksi halvimman hinnan piste-eron suuruus riippuu kalleimmasta tarjouksesta koska jaettavaa erotusta laskettaessa vertailuarvo on kallein hinta. Tämä voisi avata tarjoajalle mahdollisuuden tehdä hyvin kallis rinnakkainen tarjous tilanteessa jossa tarjoaja arvioi olevansa laatupisteissä kärkisijoilla mutta häviävänsä mahdollisesti hinnalla. Hyvin kallis toinen tarjous pienentäisi halvimman hinnan ja tarjoajan varsinaisen tarjouksen hintapisteiden eroa.
Kaavojen vaikutusta voi vielä havainnollistaa seuraavalla esimerkillä jossa hinnan painoarvo on 60% ja hinnasta saa 60 pistettä.

Valtion hankintakäsikirjan mainitsemalla kaavalla (halvin hinta/vertailtavalla hinnalla)*60p, tarjoajan A tarjoushinta on 100€, tarjoajan B tarjoushinta on 200€ ja tarjoajan C tarjoushinta on 300€.  Yllä olevalla kaavalla  tarjoaja A saa 60 pistettä, tarjoaja B saa 30 pistettä ja tarjoaja C saa 20 pistettä.

Jos samoista tarjouksista lasketaan hintapisteet kaavalla 1) 60+(1-[vertailtava hinta/halvin hinta])x60p, tarjoaja A saa 60 pistettä, tarjoaja B saa 0 pistettä ja tarjoaja C saa -60 pistettä.

Jos samoista tarjouksista lasketaan hintapisteet edelleen kaavalla 2) [( kallein hinta-vertailtava hinta)/(kallein hinta-halvin hinta)] x 60p, tarjoaja A saa 60 pistettä, tarjoaja B saa 30 pistettä ja tarjoaja C saa 0 pistettä. Taas, jos esimeriksi tarjoaja B tekisi toisen, rinnakkaisen tarjouksen hintaan 700 euroa vaikuttaisi tämä pisteisiin seuraavasti: tarjoaja A saa 60 pistettä, tarjoaja saa B ensimmäisellä tarjouksella 50 pistettä ja toisella tarjouksella 0 pistettä tarjoaja ja C saa 40 pistettä.

Sama pisteiden suhteuttamisen logiikka pätee myös laatuvertailun pisteytyksessä. Mitään ainoaa oikeaa tapaa ei ole. Oleellista on, että eri laskentamalleja käytetään tietoisesti ja siten, että malli edesauttaa hankinnan tavoitteiden savuttamista ja että laskentamallit kuvataan tarjouspyynnössä.

Kirjoittaja:
Asiantuntija, VT Tapio Lahtinen
Lahtinen työskentelee asiantuntijana PTCServices Oy:ssä


Arkisto: Spädäng, urheilukilpailuissa voittaja saa kultaa – samoin hintavertailussa?